Nyt olis koti hakusessa!

Hei kaikki ihanat. Nyt on käynyt niin, että ihananainen Ripa-Rapa onkin kotia vailla. Jos olet koiraa vailla tai tiedät jonkun, joka haluaisi ihanan pojan, niin ottakaa yhteyttä: Kennel nouzer´s tai suoraan minuun. Toiveissa olisi hyvä aktiivinen koti, jossa koiraa kohdellaan koirana. Johdonmukista rakkautta ja huolenpitoa. Vastineeksi saat ihana luonteisen pojan, joka ei myöskään ole hullummannäköinen. Eli siis hyvässä lykyssä siitä voisi saada vielä missikokelaan, mutta senhän aika siis näyttää. Aksaa ja tokoa varmasti tämän yksilön kanssa voi aloitella. Reipas on kuin mikä.

Ripa-rapa

Ei heräteostoksena, vaan jo pitkään koiran hankintaa harkitsevalle. Luovutus on 5.7 eteen päin.

Kaksi viikkoa vielä jäljellä

Nyt on siis enää kaksi viikkoa siihen, kuin lapsukaiset pääsevät uusiin koteihinsa. Kyllä ne on ihania, mutta on se ihanaa, että elämä palautuu taas normaaliksi. Halu mennä on kova ja pitäisi päästä valtoimenaan juoksentelemaan. Vaikka joka päivä vapautta on tarjolla, niin koskaan sitä ei ole tarpeeksi. Ulkonakin ollaan käyty ja pihan lapset moikattu. Painoa on taas tullut reilummin, joten nälkää lapset eivät ole nähneet. Etna tuottaa vielä maitoa ihan normaalisti, joten tisuja on välillä käyty tyhjentämässä pentujen parissa. Nyt on vaan ruvettava pikkuhiljaa himmailemaan, jotta saadaan sitä maidon eritystä loppumaan. Mutta siis hyvillä mielin pääsee pennuista luopumaan, sillä luonteeltaan pennut ovat reippaita ja rohkeita. Kakan ja pissan määrä on aivan mahdoton. Tuntuu, että kokoajan täytyisi olla pentujen yksiötä siivoamassa. Öisin siitä on tullut jo kaksio, sillä kakkaa tulee niin paljon, ettei ne varmaan sinne yksiöön mahtuisikaan :)

Vähän tilaa lisää

Ruoka maistuu

Öinen kaksio

Muutama sana, tai ei niinkään muutama..

Eli ajattelin nyt tässä muutaman sanan sanoa näistä kaikkia kuohuttavista punkkiaiheista. Kovasti ihmisiä tuntuu kiinnostavan Expotin vaarallisuus koiralle ja punkkikarkotteiden tehokkuus. Itse olin aikoinani Expotin vannoutunut käyttäjä, koska ei ongelmia tullut. Monet siitä varoittelivatkin ja kohautin harteitani, koska ei ollut ajankohtaista perehtyä aiheeseen.  Toimihan lääkeaine tehokkaasti ja se riitti. 

No kerran se päivä sitten tuli eteeni, kun juhannusyönä Tatraa ei kuulunut mailla eikä halmeilla. Olimme mökillä ja koko konkkaronkka lähti etsimään Tatraa. Siltä se rannasta löytyi lähes tajuttomana itsensä päälle oksentaneena. Ei kantaneet jalat eikä pää pysynyt ylhäällä. Soitin kunnallisen eläinlääkärin päivystävään numeroon ja sieltä vastattiin onneksi heti. Yritin kuumeisesti miettiä mitä päivän aikana oli tapahtunut ja sitten juolahti mieleeni Expot. Vaikka Tatra oli sitä käyttänyt edellisenä kesänä ansiokkaasti niin nyt Eläinlääkäri käski pestä koiran shampoolla äkkiä ja ilmoittaa jos kunto ei parane. No heitin koiran järveen ja pesin sen ihan meidän Wellalla. Pesun jälkeen koira jo kannatteli päätään ja vartin päästä seisoi huterasti. Puolen tunnin päästä koira oli taas oma itsensä. Kyllä oli kauhun hetket käsissä, mutta onneksi siis mitään pahempaa ei tapahtunut. 

No seuraavalla kerralla eläinlääkäriin mennessä halusin konsultaatiota punkin vaaroista koiralle ja suositukset punkkikarkotteeksi herkälle koiralle. Tatrahan on myös saanut yliherkkyysreaktion rokotteesta, johon sai kortisonia. Tällöin kävimme Vallilan eläinlääkäriasemalla ja siellä kysyin Borrelioosin mahdollisuudesta koiralla. Eläinlääkäri sanoi, että kyllä koira voi Borrelioosin saada. Tosin heillä on noin 1-3 tapausta vuodessa. Suurempi riski on haavan tulehtuminen puremakohdasta. Lisäksi hän sanoi, että koska koiran ikä on merkittävästi ihmisen ikää lyhyempi ja Borrelioosi saattaa itää kymmenenkin vuotta, ennen puhkeamista, niin koiralla puhkeamista ei elinikänään saateta edes todeta. Eli kaikkiaan riski on melkoisen pieni. Tosin tämä on nyt parin vuoden takaa tämä tieto. 

Totta punkit ovat inhotuksia ja niihin liittyy oikeasti vaara, mutta oma suhtautuminen on huomattavasti lieventynyt itse punkkiin. Pahimpaan aikaan kesällä pistän Fronlineit niskaan, mutta esim. tänä kesänä Etna saa odottaa siihen asti ettei enää imetä. Lisäksi riski saada itse punkin purema lisääntyy merkittävästi omistaessaan koiria. Ja nyt meillä Severi on myös puremavaarassa. Tämä onkin oikeasti se syy miksi laitan karkotteita. Kotona lenkkeillessä ei punkkeja juuri ole. Joka ilta syynään koirat läpi ja nypin kiinnittyneet ja vaeltavat yksilöt pois, mutta jos mökille lähdemme niin siellä punkkeja niin paljon ettei ihan oma seula kaikkia huomaa, silloin karkote on oiva apu. Borrelioosin riski on olematon jos punkki poistetaan vuorokauden sisällä. 

Tavallaan punkit kuuluvat koiraan. Niin se vaan on. Olemmekohan siis vaan vieraantuneet luonnosta liikaa. En haluaisi vähätellä vaaroja, mutta elämässä on ikäviä asioita joihin emme voi vaikuttaa. Tosin koiran altistamiseen meidän kemiallisesti tehdyille "myrkyille" voimme vaikuttaa. Kumpi kuuluu koiraan siis luonnostaan myrkky vai punkki. Kummassakin yhtä suuri riski, jos miettii esim. Expot alttiuksia ja noita borelioosi tapauksia. Varmaan Expot voittaa jos eläinlääkäriltä kysytään. 

Mutta jostain syystä tämäkin aihe herättää taas koiraihmisten tunteet pintaan ja olen saanut myös kuulla, kuinka mustamaalaan yhtä tuotetta vain yhden tapauksen perusteella ja että kuinka ihmisten ei pitäisi näiden satunnaisten kokemusten perusteella jättää expottia käyttämättä. Kuitenkin kyse on vain muutamista tapauksista.. no oli kuin vaan niin tämä on minun mielipiteeni. Jokainen tehköön niin kuin parhaaksi näkee ja suotakoon se heille.

Tatran kisamenestystä Vuokkoset areenalta

Tatrapurna kuka löytää?

Viisi viikkoa

Täyteen on siis tullut viisi viikkoa ja paljon viikkoon mahtunutkin. Kiirettä on pitänyt ja siksi tämäkin päivitys on saanut odottaa. Heräsin tässä maanantai yönä siihen, että joku pennusta uikuttaa taukoamatta. Kerrankin kun oma lapsi nukkuu, niin Etnan lapsi herättää.. No nousin siitä katsomaan, että mikä on valituksen aihe ja ilokseni huomasin, että kaksi pennuista jolkotteli keittiössä muina miehinä ja tämähän Rinsessaa otti nuppiin niin, että uikutti taukoamatta. Pennut ovat siis kasvaneet niin hurjasti, että aitauksen pahviviritys oli auttamatta liian matala ja heppoisa. No siinä sitten virittelin aamulla pahvin uudelle korkeudelle ja nyt pennut pysyvät yksiössään. Tosin säännöllisesti nautittu vapaus iltaisin saa pennut tyytymättömiksi päivällä. Tuossa ne rivissä roikkuvat pahvin laidalla ja uikuttavat, kun eivät pääse pitkin kämppää pyörimään.

Kiinteä ruoka uppoaa nyt jo ihan täydestä, mutta vielä mamman maito maistuu parhaimmin. Hampaita löytyy jo jokaisen pennun suusta. Niitä onkin kiva käyttää varpaassa aina tilaisuuden tullen. Nyt kun ilmat paranevat sen verran, ettei tarvitse sadekuuroja varoa, niin pennut lähtevät ulos tutustumaan luontoon. Paljon on pennut saaneet kokemuksia: lapsia (paljon), meteliä (paljon), vapaana juoksentelua ja Tatran komentelua. Ihanaa on huomata, että kaikki ovat reippaita ja kukaan pennuista ei ole arka. Ripa-Rapa muistuttaa päivä päivältä enemmän mummoaan Tatraa. Rinsessa on varmaan tällä hetkellä pennuista rohkein tutkimusmatkailija. Etna on aika lunkki mutsi ja hoitaa pentuja suurella sydämellä.

Kasvua ja kehitystä

Huomenna taas on merkkipäivä, kun pennut tulevat tasan neljä viikkoa. Tällä viikolla ollaan jo harjoiteltu kiinteän ruoan syömistä ja oleskelua uudessa yksiössä. Myös ensimmäinen madotus on takana ja sehän sujui vallan mainiosti. Pojat ovat varsinaisia mamman poikia ja tytöt taas hieman itsenäisempiä. Rölli on oikea tissimaakari. Hänelle kuin yritin tarjota nappulaa niin poika loukkaantuneena painoi perimmäiseen nurkkaan naama poispäin meistä kaikista. Loukkaantuneena nurkassaan mökötti, kunnes näki Etnan ja pinkoi tisulle. Ajatteli ipana varmaan, mitäs tuollaista sontaa tarjoilet, kun on tämä maitobaarikin olemassa. Ripa-Rapa on koko pentueen leikittäjä. Ja hän on myös kasvanut hirmuisesti. Kohta pojat ovat saman kokoisia ja sitten niitä ei kyllä erota. Ihanainen käy haastamassa vuoroin sisaruksiaan leikkiin. Pikku- poika jaksaa ihastuttaa minua, voipi myös johtua siitä, että ipana muistuttaa suuresti mummiaan Tatraa ulkoiselta habitukseltaan.

Sitten vuorostaan Tatran kuulumisia. Tatrahan on nyt elänyt ainakin viimeisen kuukauden ilman mitään kipulääkettä. Ontumista tuskin havaitsee, mutta liikkuminen on kyllä pysyvästi muuttunut jalkaa varovaksi. Varmaan pitkä kipujakso on muodostanut liikkumisesta ja varomisesta tavan. Uskaltauduimme jopa käymään treeneissä tällä viikolla, tosin hypyissä rimat olivat alhaalla ja treeni kertoja oli erittäin maltillinen. Tatra oli onnensa kukkuloilla, kun pääsi lempiharrastuksensa pariin. Lopussa kokeilin huvikseni TOKO liikkeitä ja ilokseni huomasin, että koirahan on viittä vailla valmis kokeisiin. Seuraaminen on vähän ruosteessa, mutta muuten kelpo suorituksia kaikkineen, jopa liikkeestä seisomaan jääminen ( luulin ettei Tatra osaa koko liikettä) sujui kuin rasvattu. Hämmentävää. Nyt vaan pitäisi etsiä joku hyvä treeni kaveri tai porukka niin saisin tavoitteellista treeniä aikaiseksi :)

Ja viimeisenä, mutta ei niin vähäisenä, Annapurnan kolttoset. Nyt on lähtölaskenta kissallamme. Olen totaalisen kyllästynyt näihin pissa kausiin. Kissahan kuseksii pitkin kämppää ja koko ajan saa etsiä paikkoja missä pissa sijaitsee. Pesukone käy koko ajan kun löytyy uusia paikkoja ja näin helteellä ei mikään ole niin kuvottavaa kun kissan pissa väärässä paikassa. Saa nähdä kauanko tätä ylimääräistä rumbaa jaksan pyörittää. Olisi tässä muutakin tekemistä kuin kissan pissan metsästys ja siivoaminen..

Sitten on vuorossa vähän kuvia:

Reetta <3

Ripa-Rapa <3

Ripa-Rapa <3

Rinsessa <3

Rölli <3

Ritu <3

Ritu <3

Mamma+ mamman poika Rölli

Yksiö

kolme viikkoa täynnä

No niin nyt on kolme kokonaista viikkoa takana ja vallottava viisikko sulattaa sydämet. Nykyään jo äristään puristaan ja haastetaan sisaruksia leikkiin. Ipanat muistuttavat siis jo erehdyttävästi koiria. Marsuvaihe on siis ohi. Huteria ovat vielä asekeleet, mutta niillä päästään tavoitteellisesti eteenpäin. Ja sitten ne painot:
Reetta: 1040g
Ripa-Rapa: 966g
Rinsessa: 930g
Rölli: 1090g
Ritu: 1050g

Eli kivasti on kasvua havaittavissa. Tosin punnitustilanteessa pennut liikkuvat sen verran, että heittoa on joitain kymmenyksiä.

Rinsessa ja takana kurkkii Ripa-Rapa.

Mamman laatuaikaa mettälenkillä :)