Aika
vierähtää niin, ettei ole ehtinyt treenaamaan ja ei myöskään kirjoittamaan. Oli
siis meidän häät tuossa viikko sitten ja sehän lisäsi vettä myllyyn. Kaikki
hääjärjestelyt menivät valitettavasti agilityn ja muidenkin harrasteiden
edelle. Lopputuloksena kuitenkin aivan täydelliset häät ja onnellinen perhe!
Eli
taas keppiasiaa, kun onhan se nyt niin uutta ja ihmeellistä. Nyt on takana noin
kymmenen treenikertaa ja olikohan se niin, että seitsemän kerran jälkeen
aloitin alusta. Täydellisesti en ole Etnaa saaut tajuamaan hommaa, mutta siis
pääsääntöisesti hakee eri kulmista keppivälin. Välillä siis tulee stipluja ja
niitähän aina silloin tällöin tulee. Nyt kuitenkin menemme siitä kolmos-
ja nelosvaiheen välissä. Vielä ei kestä liian suoraa keppiriviä, joten
ajattelin taas vaihteeksi palata taaksepäin. Namipalkkaus on todella vaikeaa ja
se on varmaan osasyy siihen ettemme etene nopeampaa. Palkka tulee helposti
väärästä asiasta, koska se tulee myöhässä. Etna ei löydä namia heti ja jää
etsimään.. Sehän sekoittaa kivasti tuota hoksausprosessia. No päättäväisenä aion
tämän nyt vetää läpi näin, vaikka menisi vuosi :) Sitä kyllä en usko, koska
hyvääkin on tullut aika kivassa vauhdissa. Meillä on myös alla ensimmäiset
ohjatut treenit. Odotuksiin nähden ne menivät hyvin. Kyllä huomaa, ettei
estevarmuus ole vielä hyvää. Itsenäisissä treeneissä sain Etnalle kaksi TÄYDELLISTÄ
A-kontaktia vieläpä erottelutreenin yhteydessä ( putki A:n alla). Vähän tehtiin
hyppytekniikkaakin ja nätiltä näytti hypyt. Keinuun tutustuttiin myös. Paljon
on vielä esteitä opeteltavana, mutta ei se auta kun ottaa asia kerrallaan.
Suurinta nautintoa kuitenkin on katsoa sitä innokkuutta, mikä Etnalla on.
Tatra
on jäänyt nyt vähän taka-alalle ja siitä jos mistä tulee huono omatunto. Eilen
mummo oli hallilla mukana ja ajattelin tehdä muutamia TOKO liikkeitä. No sehän
meni sitten putkeen lähetyksiin ja muutamiin ohjauskuvioihin. Kyllä se vaan
rakastaa aksaa. Harmi vaan ettei kunto kestä :(
Tälle
syksylle olen ajatellut myös Etnan viemistä näyttelyyn. Tuossa syyskuussa olisi
erkkari ja mikä olisi paras paikka kokeilla valioluokkaa, kun erkkari.
Pettymyksiähän se tuo tullessaan.. :) No siis realistisia jos ollaan, niin
erikin on ihan hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti