Vuoristoradan kyydissä
ollaan oltu jo pidemmän aikaan agility rintamalla. Odotuksia ja pettymyksiä:
ihmetyksiä ja kummastuksia on mahtunut treenien lomaan. Onnistumiset ovat
olleen hyvin pieniä ja se on turhauttanut todella paljon. Nyt kuitenkin kasasin
pääni uudelleen ja otin hieman erilaisen asenteen. Lisäksi olen tajunnut mistä
pääsääntöisesti kaikki mättää. Onhan se helppo tehdä koiran kanssa lajia kuin
lajia, jos on vaikka perus tottelevaisuus ja Toko alla. Työtunteja pennusta
asti paljon ja koira on jo tottunut käyttämään nuppiaan. Tatranhan kanssa olin
treenannut tottista kaksi vuotta, ennen kuin aloitimme agilityn. Tatra oppi
nopeasti ja kehitys oli jokseenkin loogista ja pahoja taantumia ei tullut.
Asiat sujuivat niin sanotusti kuin oppikirjasta.
No Etnan kanssa en ole
tehnyt tätä ennen mitään. Tatra on kouluttanut sen talon tavoille, joten minun
ei ole tarvinnut tehdä mitään. Ipana on niin sanotusti vapaan kasvatuksen
tuotos ja luonnon lapsi. Nyt kun olemme aloittaneet treenaamaan, on Etnalle kaikki
uutta: ei pelkät esteet vaan tapa työskennellä ja yhdessä tekeminen. Ipana ei
tajua tarjota mitään toimintaa itse, vaan tapittaa ja tapittaa. Epävarmuus
tekemisessä paistaa kilometrien päähän ja hän ei kestä epävarmuuden tuomaa
painetta vaan menee toimintakyvyttömäksi. Tästä siis johtuu nämä niin sanotut
täydet taantumat. Pari väärää liikettä ja kun palkkaa ei siitä tule niin
epävarmuus lamaannuttaa Etnan. On siis oltava mieletöntä hienosäätöä toistojen
kanssa. Etna ei siis kestä liikaa toistoja toisin kuin Tatra. Tämä minun on
vaan sisäistettävä. Lisäksi minun on muistettava miten vähän tuon koiran kanssa
on tehty asioita. Vain treenituntien karttuessa se itseluottamus tekemiseen
kasvaa ja minun on yritettävä tukea Etnaa toiminnassa.
Ja sitten kun kaikkeen
tähän lisätään vielä käsittämätön innokkuus tekemiseen, niin saa täydellisen
höhelön. Ilo on kuitenkin huomata miten innoissaan Etna on kaikesta
pettymyksistäkin huolimatta. Tämä taitaakin olla minulle suurempi koulu kuin
Etnalle. Mutta siis niin suuri rakkaus on tuota pakkausta kohtaan, että saan
olla onnellinen että omistan tuollaisen ihme höhelön.
Nyt siis keppitreeniä alla reilut parikymmentä
kertaa ja Etna eilen tarjosi epävarmoin ottein kuuden kepin pujottelun. Yritin
saada viisi onnistunutta toistoa, mutta ainahan se viimeinen menee mäkeen.
Kuitenkin plussalle jäätiin. Lisäksi olen nyt oppinut namipalkkauksen 2x2
metodilla. Nami on heitettävä JOKA kerta, jotta etenemissuunta on itsestä pois
päin. Olen vieläkin palannut ihan alkutekijöihin vahvistaakseni eri keppikulmia
ja nyt Etna hakee myös "väärältä" puolelta oikean välin. Muutama
kerta ollaan tehty ihan koko kepit verkoilla ja uskon että se tekee hyvää
epävarmuuteen: saa lihasmuistiin rytmin ja kun lamppu syttyy niin rytmi tulee
selkäytimestä. Lisäksi mielestäni 2x2 ja verkot eivät ole ristiriidassa
keskenään. Itse olen sitä mieltä että Etna jopa vaatii näiden molempien
käyttämistä. Kuitenkin verkoilla saadaan niitä onnistuneita toistoja paljon
suhteellisen helpolla. Loppuun vielä video viikon takaa. Tässä siis jo paljon
edistystä, sillä jossain välissä Etna meni niin sekaisin kahdesta neljän
kepin yhdistelmästä, että ei enää osannut mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti