Top 10

Koska viimeaikaisesta kirjoittamisesta on kulunut niin luvattoman kauan niin ajattelin kerätä tähän viimeisen reilun puolen vuoden ajalta ehdottomasti hehkeimmät ja erityisimmät tapahtumat. Ja täten myös ilmoitan ja lupaan että blogi alkaa taas elämään. Jutut tosin saattaa rönsyillä myös vauvoihin ja muuten vaan elämässä askarruttaviin asioihin. Mutta pidemmittä selittelyittä se Top 10.

10. Tatran Marraskuun Epikset raskaana olevan Mamin kanssa

Kaksi nollarataa ja sija 3. Palkinnoksi ruokaa ja lelu, joka hävisi heti. Laittaisin videon jos vaan onnistuis!!!!!! Sellanen meinaan on olemassa :)

9. Etna ensimmäistä kertaa agitreeneissä

HAU:ssa alkoi ohjatusta treenistä joulutauko. Se vähän harmitti aluksi, kun masu kasvaa niin valtaisaa vauhtia ja koskaan ei tiedä milloin pitää reenaus lopettaa. Mutta siis hyvää tässä tauossa oli se, että pystyin ottamaan Etnan mukaan treeneihin. Voi sitä lapsen onnea kun ensiksikin pääsee mukaan ja toiseksikin pääsee tekemään juttuja. Olen aina epäillyt tuon kuopukseni älykkyyttä, mutta ainakaan agilityä se ei tule estämään, sillä tyttö tajusi heti mistä on kysymys. Putki oli sairaan kiva juttu ja ipana kävi jopa putken päältä juoksemassa. Elämän pieniä/suuria iloja on kun näkee oman koiruuden onnellisena :) 

8. Mamma jaksaa vielä..

Vuoden alku oli kyllä aikas hetkessä elämistä. Treeneihin sai todella itseään psyykata olihan kuitenkin raskauden viimeinen kolmannes alkanut. Joka maanantai töistä tultua hetken levättyä starttasin auton Tatran kera ja suuntasin Purinalle. Treeneissä tuli uusia haasteita. Miten selvitä ratatreeneistä ilman että pissaa housuun tai kaatuu omiin jalkoihinsa. Ja eihän se kaatumatta mennytkään. Viikkoja taisi olla peräti 35+ kun menin mukkelis makkelis. Sen jälkeen treenisääntöihin lisättiinkin ettei raskaana olevat saa enää kaatua treeneissä. 

Etna kainalossa

Annapurna pääsiäispupuna

7. Treenitauko ja pikkuveljen odotus

Ja kuin tyhjästä Tatra aloitti taas juoksun. Tuo neljän kuukauden välein juokseminen on hippusen rasittavaa.. noh maaliskuun puoliväli, joten ehkä nyt on sitten aika lopettaa reenaaminen ja siirtyä sovinnolla odottelemaan, että Mami synnyttää sen pikkuveikan. Huono omatunto oli hillitön kun ei enää pystynyt lenkkeilemään lapsukaisten kanssa. Hyvä jos aamulla pääsi metän reunaan pissalle. Hyvää tietysti tässä ajassa oli se, että Mamihan oli kokoajan kotona. Sohvalla makailusta tuli koko perheen uusi harrastus. Etna vietti suurimman osan päivästä Mamin kainalossa ja saikin lempinimekseen kainalokoira. 

Kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa Tatra sai vielä kesätukan.

6. Kotona uusi tulokas

Niin se vaan laskettu aika ylitettiin reilusti ja odotus sen kun jatkui. Lopulta synnytys käynnistettiin ja meillä oli hyvää aikaa vielä lapsukaiset mummolaan hoitoon. Synnytys käynnistettiin siis perjantaina 20.4 ja kalvot puhkaistiin 21.4 klo 15:00 ja pikkuveikka syntyi 22.4 klo 02:34. Tatra ja Etna olivat hoidossa vielä viikon puoleenväliin ja kotiutuivat keskiviikkona. Mutta miten uuteen tulokkaaseen suhtauduttiin?

Etna Mamin tyttö oli niin verisesti loukkaantunut uudesta tulokkaasta, että ei edes tullut Mamia moikkaamaan. Hän ei myöskään katsonut edes minuun päin. Tatra tapansa mukaan haukkui ja kiersi vauvan ympärillä. Tästä päivästä alkaen meillä siis todella muuttui kaikki. Etna menetti kuopuksen paikan ja Tatra, joka on aina pelännyt lapsia, sai ihan ikioman sellaisen. Totuttelu vaatii aikansa ja niin yhteiseloa alettiin vaan harjoittelemaan.

Tässä se on!

5. Etnan astutus

 Koska kaikki aina tuppaa tapahtumaan samaan aikaan niin kävi myös Etnan astutus. Koska meillä on ollut tapana juosta neljän kuukauden välein ja Tatra aloitti juoksunsa taannoin niin juoksunsa aloitti myös Etna. Tarkoitus oli siis astuttaa Etna tästä juoksusta ja niin meillä vieraili sulho Foxx. Vähänhän Etnaa ujostutti ja jännitti koko homma, mutta hienosti nämä ensikertalaiset homman hoitivat. Kahdella lemmen leikillä asia oli hoidettu pois päiväjärjestyksestä ja niin me jäimme odottamaan. 

4. Odotus part 2

Nyt perheessämme oli taas raskaana oleva. Leena käytti Etnan ultrassa ja Etna siis oli kuin olikin tiineenä. Masu kuitenkaan ei kasvanut liiemmin. Odotettavissa oli kolme tai mahdollisesti neljä pentua. Sitähän me jäimme innolla odottelemaan. Leena halusi vielä viime metreillä viedä tytsyn röntgeniin Laszlon luo ja valitettavasti sieltä löytyi vain yksi pentu. Kolmesta tulikin vain yksi :( Noh yksi on parempi kun ei pentua lainkaan.

Raukeaa odotusta

3. Tatran leikkaus

Kyllästyneenä juoksujen vuosittaiseen määrään olin päättänyt jo aikaa sitten leikkauttaa Tatran. Ikinä ei kuitenkaan ollut muka hyvää aikaa ja en vain saanut moista aikaiseksi. Nyt kuitenkin kun meillä oli tässä pitkä treenitauko käynnissä ja Etna oli ns. mammalomalla niin päätin tuumasta toimeen ja varasin ajan Laszlolle leikkaukseen. Niinpä eräs kaunis päivä ajelimme Kirkkonummelle ja puolessa tunnissa Laszlo oli leikkauksen suorittanut ja näin valeraskauksista kärsivä Tatra pääsi vihdoin moisesta kierteestä. Laszlo kysyikin että oliko Tatralla ollut juuri juoksu, ja sanoin että moisesta on jo melkein kolme kuukautta. Kohtu oli ollut erittäin turvoksissa ja viittasi taas siihen valeraskauteen. Onneksi se rumba on nyt ohi ja koira muutamassa viikossa taas ennallaan. 

2. Suru-uutinen

Etna oli viimeisillään ja odottelimme synnytyksen käynnistymistä. Toivomus oli, että synnytys käynnistyisi vasta lakkiaisten jälkeen, jotta saataisiin Etna Leenalle synnyttämään. Kotona kun oli tuon pikkuveljen kanssa Mamin kädet täynnä hommaa. Niin siinä sitten kävi että lakkiaisten jälkeisenä Sunnuntaina Leena tuli hakemaan levottoman Etnan ja yöllä synnytys käynnistyi. Kuitenkin suruksemme synnytys ei edistynyt toivotusti ja Leena lähti Aistiin. Siellä Leena ja päivystävä lääkäri auttoivat velton ja elottoman pennun maailmaan. Pitkän elvytyksen tuloksena pentu haukahti muutaman kerran ja siirtyi enkeliksi pilven reunalle. Menetimme siis ainokaisen :( Tämä kuitenkin oli luonnon valinta ja sitä meidän tulisi kunnioittaa. Liiaksi ihminen on ottanut valtuudet omiin käsiinsä näissäkin asioissa. Uskon että kyllä luonto tietää mitä se tekee. Kyllä Etna varmasti vielä pennut saa ja jos niin ei käy on se luonnon valinta ja kunnioittakaamme sitä. Ikävintä tässä kaikessa oli kuitenkin Etnan suru. Koiruus kun masentui täysin. Ei huvittanut leikki eikä ruoka. Monta viikkoa pikku EePe oli kuin aavekoira. 

1. Elämä jatkuu

Kaikesta huolimatta elämä jatkuu ja niin Etnakin on päässyt taas elämän makuun. Siihen on auttanut pitkät vaunulenkit. Nykyään harrastuksiin kuuluukin yksi n. tunnin mittainen lenkki ja mahdollinen leikkituokio. Mami ottaa vaavin kantoreppuun tai vaunuihin ja sit menoks. Tatra ja Etna ovat esimerkillisesti oppineet kulkemaan siis vaunujen rinnalla ja kunnioittamaan moista menopeliä. Lisäksi olemme Tatran kanssa palanneet agitauolta takaisin treeneihin ja Etna on päässyt toistamiseen treeneihin mukaan. Nyt aloitetaankin oikein kunnon treenikausi kummallekin. Elämän ilo on kun taasen olen saanut takaisin iloiset ja energiset kääsnat.

Juhannus vietettiin mökillä ja sehän oli lapsukaisista varsin ihanaa. Mamista se ei ollut niinkään, kun piti sydän syrjällään olla käärmeiden takia ( yksi kyy listittiin verannalta) YÖK! Mutta nyt siis kesälomaa kohti. On tämä elämää kun Mami on kotona ja voidaan olla vaan kimpassa kaiken aikaa. Joskus paistaa jopa aurinkokin.