Kevättalven helmi

Vietän viimesitä vapaapäivää ja sen kunniaksi lähdimme Tatran ja Etnan kanssa ihanaan aurinkoiseen talvi-ilmaan. On ihanaa katsella kun ipanat saavat temmeltää, leikkiä ja juosta. Vielä kun jää kantaa, on ihanaa lenkeeillä Arabianrannassa merenpäällä. Tässä muutamia kuvia:

Koiran täyteistä elämää

Koska meille on Tatran kanssa tullut kuukauden tauko treeneihin juoksujen ja mamman sairastelun takia, päätimme uhmata sääukkoa ja suuntasimme ulkotreeneihin viime lauantai- aamuna.  Arktisissa olosuhteissa raahasimme jäiselle ulkokentälle esteitä ihanan talvisen kirpeän viiman iskiessä vasten kasvoja. Aluksi ajattelin että hulluja ollaan koko sakki, mutta kun vihdoin saatiin treenipisteet kohdilleen ja päästiin asiaan, unohtui koko olosuhteet.

Treeniä oli jos jonkinmoista takaa kiertoa, valssia, persjättöä, rengasta ja kontaktia. Onneksi oli kotioloissa Tatran kanssa treenattu kiertoja. Sain ohjaustreenit toimimaan kuin unelma: ei tarvinnut olla epävarma Tatrasta ja pystyin keskittymään itseeni. Ensimmäistä kertaa sain persjätön toimimaan! Lisäksi tehtiin Tatran kanssa eri kulmista putkelle tuloa ja olin niin positiivisesti yllättynyt, kun tauon jälkeen Tatra meni kuin rasvattu. Vauhtia ipanalla on niin paljon että jääkentällä meinasi pariin otteeseen itseltä lähteä jalat alta. Olisi vissiin nastojen paikka. Tuuli hankaloitti sen verran treenejä, että se kaatoi yhden siivekkeen Tatran vieressä. Sen jälkeen Tatran jättö siivekkeen viereen oli haastavaa. Myös tuulinen heiluva rengas arvelutti Tatraa ja treeni epäonnistui täysin. Kepit sujuvat jo ihan näppärästi, tosin verkkojen kanssa. Tatra on saanut jo ihan hyvin rytmiä peliin.


Tässä pari harkkaa:

Alkuviikko menikin naapurien kääsnoja trimmatessa. Näin Samu ja Toska saivat uudet hivenen kaljuiset lookit. Kolmen tunnin nyppiminen ja viimeistely menee loistavasti kun läppäriltä pistää Friendit pyörimään ja samalla nyppii karvatuppoja. Tässä kuitenkin vähän talviriehaa.

Trimmausta ilmassa

Paljon ei tässä perheessä ole viime viikkoina tapahtunut. Mamma on sairastanut ja ipanat ovat jääneet ilman mielekästä puuhaa. Tatran juoksu on ohitse, mutta silti emme pääse treenaamaan agilityä halliin, sillä Purina areena on käyttökiellossa. Todennäköisesti emme pääse reenaa halliin enää tänä talvena laisinkaan. Seuraavat treenit onkin sitten ulkosalla ja kuulemma kenttä on aurattu ja jos säät vaan sallivat niin ulkona voi treenata. Voihan sitä reenailla tietty ilman halliakin. Onhan siinäkin työnsarkaa.. two on two off treeniä ainakin ja tietty kun lumet sulavat niin ohjaus harkkaa vaan vaikka sitten valopylväiden kanssa.

Etna on vihdoin päässyt talvisesta turkistaan.. ainakin osin sillä aloitin sen nyppimisen tuossa vähän ennen kuin flunssa iski. Nyt hän onkin varsin muodikkaassa kuontalossa. Onneksi oma silmä tottuu kaikkeen, joten ei enää edes hävetä ipanan kanssa kulkea. Ihmeellistä kyllä tytöllä oli ihan täysi turkki jo alla. Näin se hyvä karva vaan on ihana; ei tarvitse kaljua koiraa katsella. Nyt kuitenkin yritän saada tytön valmiiksi. Sitten taas on kaksi käppänän näköistä koiraa!

Kerran Etna on nyt kuosissaan, ajattelin että voisi noita kevään näyttelyitä ruveta kiikaroimaan sillä silmällä. Soitin jopa Leenalle, että olisiko jotain "kisamatkaa" tiedossa ja olihan siellä: Tampere Erkkari ja KV peräkkäisinä päivinä toukokuun alussa. Jos siinä vaikka olisi tämän kauden aloitus.

Tatra ja Etna

Tämä blogi avaa ikkunan Kääsnojen (kääpiösnautsereiden) Tatran ja Etnan elämään. Vierailevana tähtenä saattaa käväistä sivuilla myös Annapurna, Tatran ja Etnan isosisko siperiankissa. 


Tatra on kaksi ja puolivuotias käppänä neiti joka jo nuoresta iästään huolimatta on mutsi ja tarkemmin siis Etnan mutsi. Tatralla on siis teetetty pennut ja näin on saatu daamin hyvät puolet jakoon. Tatra tuli minulle sijoituskoirana Nouzer´s Leenalta, joten pennutus oli jo selvää alusta asti. Ihanaa siinä oli se, että pennut olivat minun luona ja sain seurata niiden kasvua ja kehitystä. Tatra ei ole mikään kehäeläin, joten näyttelyissä ollaan käyty vain sen verran että saatiin pennut kerhon listalle. Tatralla on paljon muita avuja ja jo nuorena se osoitti aivan mieletöntä älykkyyttä ja keskittymiskykyä. Silloin tokoiltiinkin ipanan kanssa ihan ahkeraan mutta kokeisiin ei uskallettu mennä emännän ramppikuumeen takia. Nyt pentujen jälkeen vihdoin kahden vuoden jonotuksen ja kolmen päivän yhteistyötestien jälkeen pääsimme HAU:hun aloittamaan agility harrastuksen. Se onkin ollut varsin mieleistä niin Tatralle kuin minullekin.

Tatra 

Etna jäi siis Tatran pennuista kotiin. Tosin neiti on sijoituksessa Anna Kaistalta kennel Zwerginasta. Voi siis olla, että Etnastakin tulee vielä mutsi jonain päivänä. Etna on äitiään sievempi.. siis rotumääritelmän mukaan ja sen kanssa varmasti tulee harrastettua näyttelyitä jonkin verran. Alla ipanalla on jo PN3 joten ihan kivasti on mennyt. Etna on saanut ns. vapaan kasvatuksen eli sen kanssa en ole ehtinyt treenailemaan juurikaan, mutta tytsyn bravuuri on ehdottomasti luokse tulo ja syöminen. Etna on ihana sählä, joka ei kykene tekemään päätöksiä itse vaan beesaa mutsiaan.

Etna