Nyt vaan odotellaan :)

Näin on Etnan astutukset takana päin ja nyt jäädään odottelemaan tuloksia. Alkuperäinen suunnitelma tosin muuttui. Ihana Veeti kävi täällä meillä kosioreissulla kolme kertaa, mutta nuori poju ei ihan vielä ymmärtänyt mitä pitäisi tehdä hemaisevan tytön kanssa. Kova oli yritys ja into. Edistystäkin saimme nähdä, mutta ei ihan vielä oikeaan paikkaan osuttu. Etna tosin vähän loukkaantui, kun ei hommasta meinannut tulla mitään. Hän paineli lopulta pöydän alle nuolemaan haavojaan.

Noh Leenan kanssa mietittiin, että mitä siis tekisimme. Antaisimmeko juoksun mennä ohi ja katsoa seuraavasta juoksusta vai ottaisimmeko vara vaihtarin kehiin. Koska alkujaan Leena oli ajatellut myös Shaskaa (Koriander iz Salskoy stepi) Etnalle, niin päädyimme ottamaan Shaska "pano miehen" kehiin. Ja niin homma hoidettiin pariin otteeseen ilman kummempia aikailuja. Kyllä se on ihanaa, kun astutus sujuu helposti ja luonnostaan. Siitä jää todellakin hyvä mieli. Kävi siinä taas mielessä muutamaan otteeseen se jalostuksellinen asia, että muistaisimme vaalia sitä perus edellytystä geenien jatkumiselle: luonnollisesti lisääntyviä yksilöitä. Ne yksilöt, jotka luonnollisesti lisääntyvät ilman ihmisen puuttumista, on luonnon valinta. Silloin siinä on tehty jotain oikein. Minusta tuntuisi jopa kiusalliselta, jos minun pitäisi puuttua astutuksen kulkuun, saati käyttää keinosiemennystä etc. Jopa jo nalkkiin jääneiden yksilöiden pitäminen on arveluttavaa, mutta käytännössä pieni seikka kun vertaa siihen mitä "hyvän" jalostuksen nimissä ollaan valmiita tekemään. Kuinka moni koiran ostaja kysyy edes, että oliko astutus luonnollinen ja synnyttikö emä pennut luonnollisesti? No toki koirien kasvatuksessa on monia huomioitavia seikkoja ja mikään ei ole mustavalkoista, mutta tämä astutus jostain syystä muistutti taas luonnon omista valinnoista, joita mielestäni meidän ihmisten kuuluisi kunnioittaa myös koiran jalostuksessa ja kasvatuksessa. Ja tämän lauseen jälkeen jopa jalostus sana kalskahtaa korvaan.. Oikeastaan hyväksyn jalostuksen vai siitä syystä, että me ihmiset voimme yrittää korjata jo tekemiämme virheitä rotukoirakannoissa. Omalla kohdalla, oli kyse ihmisten/koirien lisääntymisestä, on aina käytävä se vuorokeskustelu oikeiden motiivien kannalta.

No se siitä paasauksesta. Ihanaa kun aurinko paistaa ja nyt kaikki sormet ristiin, että saataisiin vihdoin kevät ja lämpimät ilmat. Lumi tulee jo korvista ulos ja pukeminen on niin masentavaa.

koirakasa

Kyllähän tähän mahtuu :)

Pentuja kevääksi?

Etna siis aloitti juoksun eli pentuja on toiveissa alku kesästä. Pentujen isäksi valittiin aivan ihana Veeti. Yhdistelmä on mielestäni aivan mahtava. Tuleva isukki on siis Raven´s Tot Inside Joke Nadjan kasvatti. Olen aina ihaillut Nadjan mustia käppänöitä ja nyt mustista vanhemmista syntyi yksi ihana pippuri ja näin saadaan aivan uutta verta pippuri piireihin. Veeti on kyllä hiukan tumma väritykseltään, mutta sehän on vain väri. Olisi ihanaa jos kaikki menisi hyvin ja saataisiin pentulaatikko päiviemme iloksi. 

Pentulaatikon toivossa: Etna vauvana <3

Sisko ja sen veli

Ei hyvää ilman huonoa. Olen yrittänyt saada nostetta Etnan ja Fiinan agility uralle. Alkeiskurssipaikat on kiven takana ja harjoitusmahdollisuudet sen myötä myös. Nyt kuitenkin kuin taivasta tipahti alkeiskurssi Luusereiden ( Länsi-Uudenmaan kääpiösnautserit ry) kautta ja minähän hihkuin onnesta. No nyt jos Etna astutetaan, niin eihän se kulta pääse kurssille, jos siis kaikki menee hyvin. No onneksi on laajat verkostot ja sain Leenan ihanan Islan varakoiraksi kurssille. Aika näyttää miten kevät menee ja kuka kurssille menee, jos paikka herkeää. Liikaa ei näitä kannata suunnitella, sillä astutukset eivät aina mene niin kuin Strömsössä. 

Tatralle laitoin kisailmon 16.3 pidettäviin kisoihin Vuokkoset areenalla. Nyt mennään vain yksi agirata, koska sattui olemaan lahjakortti yhteen starttiin ja viime kerran hyppärin 7. sija ei houkuttele hyppärille, ennen kuin saan sen 4 sekuntia pois ajasta. 

Annapurna vaanii :)