On kuitenkin jotain merkittävääkin tapahtunut tässä odotuksen aikaan. Tuossa marraskuussa kävin Etnan kanssa vielä viimeisissä kisoissa. Olo oli jo tukala ja liikkuminen itsellä ei todellakaan ollut enää notkeaa. Kaksi Agi starttia Ojangossa oli tavoite ja ne jaksoin juuri ja juuri. No miten meille kävi? Teimme Etnan kanssa ensimmäiset nolla radat sijoituksilla 4. ja 2. Oli niin mahtava fiilis! Toinen radoista oli vielä suhteellisen haastava, mutta varmaa menoa meillä oli. Etna oli loistava vaikka ratojen välillä sai niskaansa yhden borderterrierinkin. Onneksi vältyttiin pahemmilta, eikä jälkiä jäänyt. Henkisiäkään tarumoja ei Etna jäänyt potemaan, vaan teki hienon radan heti yhteenoton jälkeen. Nyt sen on yhden nollan päässä kakkosiin nousu :)
Sitten vähän luopumista. Tässä raskauden viime metreille jäi se ihanin homma koirien kanssa: trimmaus. Nostin ensin Tatran pöydälle ja ajattelin, että nypin vielä ipanan joitain kertoja ennenkun aloitan ajelun. No nivelrikkoinen koirulainen ei tunnin jälkeen enää voinut kivutta seistä, joten otin koneen ja ajelin koko koiran. R.I.P Tatran ihanan huippu karkea karva. Kyllä tuntui suurelta luopumiselta, mutta koiran etu pitää muistaa. Pöytäkäyttäytyminen on vuosi vuodelta muuttunut hankalammaksi, varmaan juuri kipujen takia ja onhan ipanalla jo ikääkin 7v. Etna nypittiinkin sitten ihan tavalliseen tapaan, tosin saksia käytin aika surutta, kun turkin huolto muuttuu kokoajan vaikeammaksi masun takia ja kun vauva syntyy niin aika on todella kortilla.
 |
| Tässä 8.11.14 nolla, LUVA ja sija 2. |
