Sairasta meininkiä

Tässä on ollut pitkä tauko, kun viimeeksi olen päivitellyt kuulumisia. Siihen on varsin hyvä syy. Olen siis ollut lokakuun lopusta vuoteen omana enemmän tai vähemmän. Ensin sairastin Adenoviruksen aiheuttaman silmä- ja nielutulehduksen. Silmää operoitiin kolmesti ihan Silmäklinikalla asti ja kun tästä taudista selvisin, sain Enteroviruksen aiheuttaman nielutulehduksen. Eli treenaamaan en ole liiemmin päässyt, enkä oikeastaan edes lenkeille. On todella kysynyt hermoja ja pitkää pinnaa sairastaa. Toivottavasti nyt kaikki on ohi ja alkaa uusi parempi jakso ilman sairasteluja. Siinä onkin minun ainoa joulutoive.

Tässä välissä olemme siis käyneet tasan kaksi kertaa treeneissä. Treenit ovat painottuneet ratatreeneihin ja seuraavassa on Hau:n marraskisojen 3. luokan hyppäri pikkasen muutettuna. Varsin kiva luukutusrata ja siis Etna näki tällä radalla ekaa kertaa pussin! Ei huono! Loppu meni sit vähän plörinäksi.. Eka rata oli selkeästi vauhdikkain ja tuo vika hitain. Kunto taisi olla koetuksella kummallakin osapuolella.

Toisessa pätkässä saatiin loppukin melkein kondikseen :)

Nyt vaan kuntokuurille ja kepit haltuun niin kisaura häämöttää :)

Liekeissä

Nyt on sitä kuvaa ja videoo. Niin sitä vaan suvantovaiheen jälkeen mennään lujaa eteenpäin. Missä välissä tää kehitys tapahtui???

kuusi keppiä itsenäisesti :)

two on two off :)

Ai osaaks se renkaankin???

Ja palkaksi leikkiä <3

Vauhtihirmu!

Että eipä tässä sen kummempaa tälläkertaa. Hiano tyttö ja onnellinen omistaja :)

JA SUURI KIITOS SONJALLE IHANISTA KUVISTA!!!!!!!

Etna tänään 4 vee

Neljä vuotta on siis siitä, kun Tatra synnytti kolme ihanaa pentua. Synnytys meni hienosti ja uusi äiti oli kuin luotu rooliinsa. Niistä ihanista palleroista oli minun onneni saada tyttö Anna Kaisalta sijoitukseen. Niinpä yksi pennuista jäi synnyinkotiin. Tästä ihanasta Nouzer's Italian Etnasta olemme saaneet nauttia nyt tasan neljä vuotta.

Voiko koiralla olla PMS oireita. Olen vakuuttunut, että Etna niistä kärsii. Tytöt ottivat yhteen jopa tässä pari päivää sitten. Etnalla vaan palaa pinna ja toisinaan ipana on tosi maassa. Toivottavasti tästä ei ole seurauksena pahaa valeraskautta. Juoksu on nyt kestänyt kaksi ja puoli viikkoa, joten voiton puolella ollaan onneksi. 

Tämä syksy on kyllä mennyt niin sairastellessa, että ruskakin meni ohi. Itse olin siis yli neljä viikkoa kipeänä ja tänään on kunnia ottaa viimeinen antibiootti keuhkoputkentulehdukseen. Toivottavasti tämä olisi nyt tässä ja jatkoa ei seuraa. Tällä viikolla siis olin tyttöjen kanssa pitkästä aikaan mettälenkillä ja rapiat viisi kilsaa metsässä, koirat saivat juosta vapaana ja omat ajatukset saivat levätä rauhassa. En edes muista koska viimeksi olisin ollut mettälenkillä. Kyllä se vaan on elämän parhautta!

Etna tuijottaa

Uudella asenteella

Vuoristoradan kyydissä ollaan oltu jo pidemmän aikaan agility rintamalla. Odotuksia ja pettymyksiä: ihmetyksiä ja kummastuksia on mahtunut treenien lomaan. Onnistumiset ovat olleen hyvin pieniä ja se on turhauttanut todella paljon. Nyt kuitenkin kasasin pääni uudelleen ja otin hieman erilaisen asenteen. Lisäksi olen tajunnut mistä pääsääntöisesti kaikki mättää. Onhan se helppo tehdä koiran kanssa lajia kuin lajia, jos on vaikka perus tottelevaisuus ja Toko alla. Työtunteja pennusta asti paljon ja koira on jo tottunut käyttämään nuppiaan. Tatranhan kanssa olin treenannut tottista kaksi vuotta, ennen kuin aloitimme agilityn. Tatra oppi nopeasti ja kehitys oli jokseenkin loogista ja pahoja taantumia ei tullut. Asiat sujuivat niin sanotusti kuin oppikirjasta. 

No Etnan kanssa en ole tehnyt tätä ennen mitään. Tatra on kouluttanut sen talon tavoille, joten minun ei ole tarvinnut tehdä mitään. Ipana on niin sanotusti vapaan kasvatuksen tuotos ja luonnon lapsi. Nyt kun olemme aloittaneet treenaamaan, on Etnalle kaikki uutta: ei pelkät esteet vaan tapa työskennellä ja yhdessä tekeminen. Ipana ei tajua tarjota mitään toimintaa itse, vaan tapittaa ja tapittaa. Epävarmuus tekemisessä paistaa kilometrien päähän ja hän ei kestä epävarmuuden tuomaa painetta vaan menee toimintakyvyttömäksi. Tästä siis johtuu nämä niin sanotut täydet taantumat. Pari väärää liikettä ja kun palkkaa ei siitä tule niin epävarmuus lamaannuttaa Etnan. On siis oltava mieletöntä hienosäätöä toistojen kanssa. Etna ei siis kestä liikaa toistoja toisin kuin Tatra. Tämä minun on vaan sisäistettävä. Lisäksi minun on muistettava miten vähän tuon koiran kanssa on tehty asioita. Vain treenituntien karttuessa se itseluottamus tekemiseen kasvaa ja minun on yritettävä tukea Etnaa toiminnassa. 

Ja sitten kun kaikkeen tähän lisätään vielä käsittämätön innokkuus tekemiseen, niin saa täydellisen höhelön. Ilo on kuitenkin huomata miten innoissaan Etna on kaikesta pettymyksistäkin huolimatta. Tämä taitaakin olla minulle suurempi koulu kuin Etnalle. Mutta siis niin suuri rakkaus on tuota pakkausta kohtaan, että saan olla onnellinen että omistan tuollaisen ihme höhelön. 

Nyt siis keppitreeniä alla reilut parikymmentä kertaa ja Etna eilen tarjosi epävarmoin ottein kuuden kepin pujottelun. Yritin saada viisi onnistunutta toistoa, mutta ainahan se viimeinen menee mäkeen. Kuitenkin plussalle jäätiin. Lisäksi olen nyt oppinut namipalkkauksen 2x2 metodilla. Nami on heitettävä JOKA kerta, jotta etenemissuunta on itsestä pois päin. Olen vieläkin palannut ihan alkutekijöihin vahvistaakseni eri keppikulmia ja nyt Etna hakee myös "väärältä" puolelta oikean välin. Muutama kerta ollaan tehty ihan koko kepit verkoilla ja uskon että se tekee hyvää epävarmuuteen: saa lihasmuistiin rytmin ja kun lamppu syttyy niin rytmi tulee selkäytimestä. Lisäksi mielestäni 2x2 ja verkot eivät ole ristiriidassa keskenään. Itse olen sitä mieltä että Etna jopa vaatii näiden molempien käyttämistä. Kuitenkin verkoilla saadaan niitä onnistuneita toistoja paljon suhteellisen helpolla. Loppuun vielä video viikon takaa. Tässä siis jo paljon edistystä, sillä jossain välissä Etna meni niin sekaisin  kahdesta neljän kepin yhdistelmästä, että ei enää osannut mitään.

Huono omistaja

Epätoivoa siis ilmassa vieläkin. Välillä tuntuu, että kyllä tämä tästä pikkuhiljaa Etnan kanssa sujuu, mutta sitten tulee taas se seinä vastaan. En enää tiedä monettako kertaa joudun aloittamaan kepit alusta, sillä selkeästi Etna ei tajua mitä siltä vaaditaan, eikä kepit suinkaan ole ainoa este, joka on tuossa jamassa. Lähestulkoon siis kaikki esteet, paitsi perus hypyt. Ohjatuissa treeneissä on selkeästi liian vaikeita harjoituksia meille ja se ei todellakaan motivoi. Jatkuva epäonnistuminen on aivan liikaa minulle ja sitä kautta Etnalle. En enää tiedä mitä tehdä. Jos todella olisi joku ajatus, millä asiat saisin korjattua, niin sehän olisi vain työtä, mutta minullapa ei ole mitään ajatusta siitä miten edetä. Jotenkin pitäisi vaan saada jokin uusi lähestymistapa asioihin. Tehdä asiat aivan toisella tapaa, mutta miten sitä yht äkkiä osaa muuttaa omaa toimintaansa ja vieläpä johdonmukaisesti. HUOH! Tänään oli treeneissä rehellisesti sanottuna sellainen olo, että tässä tämä nyt oli: ei agilityä tälle parivaljakolle. 2x2 treenejä on siis nyt alla 19 kpl ja tänään siis aloitettiin alusta.

Tatran perus käytösongelmat: pärräys kaikessa ja paineistus rapussa raastaa myös hermoja. Nyt ostin sen D.A.P kaulapannan, jotta saisi edes vähän koiraa rauhoittumaan painetilanteissa. Eipä tuosta ole ollut juuri apua. Edelleen on vaikeaa rappuun meno ja ihmisten ohitus. Ehkä se on hivenen rauhallisempi. Mutta siis todellista hyötyä ei siitä ole. Oma ajatus olisi ollut, että kaulapannan keston ajan olisin vahvistanut hyvää ja rauhallista käytöstä, mutta aika vähän on vahvistettavaa. Ja ihan oikeasti ei aina ole aikaa vaan treenata joka tilannetta, kun pitää hoitaa niin montaa asiaa näin perus arkena.

Tää on nyt tätä huono koiranomistaja tilitystä, mutta kyllä välillä tuntuu että ei minusta ole koiran omistajaksi :(

Kunpa koiran ulkoiluttaminen olisi joskus näin helppoa: ei pärräystä ja vetämistä.

Epätoivoa ilmassa!

Minulle on herännyt kysymys, että voiko koira vaan olla liian tyhmä agilityyn. Treenataan, treenataan ja treenataan. Täydellisiä suorituksia satelee ja yht äkkiä kaikki unohtuu: puolmita tullaan kesken veks, ei seurata ohjausta jne. Asiat vaan menevät aivan päälaelleen. Siitä tulee vaan niin kova turhautuminen minulle ja sen jälkeen koiralle. Etna vaan ei ilmeisesti tajua tekemäänsä, eikä ymmärrä mistä palkataan. Sitten minä vielä liian usein palkkaan väärästä toiminnasta, kun hätäilen palkan oikea-aikaisuudesta: loppuun ehtii tulla väärää toimintaa, kun palkka on jo tuloillaan.. :(

No sitten ne kepit. Neljästoista treenikerta ja Etna osasi hakea itsenäisesti neljä keppiä. No siitähän minä innostuin valtavasti ja sehän tavallaan myös osoittaa, että jos joku on onnistunut opettamaan kahdessa viikossa kepit 2x2 metodilla, niin uskottava se on. Etna ei ole välkyimmästä päästä ja itsellekin tämä tapa on uusi, joten en todella odottanutkaan, että meillä asia opeteltaisiin kahdessa viikossa. No tänään siis menimme treenaamaan sen viidennentoista kerran ja kuinka ollakkaa kaikki oli unohtunut. Etna tarjosi ihan mitä sattuu ja onnistumisia oli reilu puolet yrityksistä. Siis tänään tuntui tasan siltä, että ei koira vaan tajua mitä siltä vaaditaan. Miten voi olla mahdollista??? Sama on nyt toistunut renkaan harjoittelussa. Nyt me treenataan rengasta idioottivarmalla tavalla. Renkaan kummassakin päässä on palkkaaja ja namilätkä. Koira saa namin aina renkaasta läpi tultaessa, niin että se tarjoaa sitä itse. Heti kun näyttää siltä, että nyt se tajusi mitä siltä odotetaan, niin vähän ajan päästä ei ole taas mitään hajua siitä mitä pitäisi tehdä. On hippasen vaikeaa puuttua tähän ongelmaan, kun joskus vaan toimii ja sitten taas ei. On vaan niin ikävä koiraa, joka keskittyy ja käyttää niitä hoksottimia. Saa nähdä tuleeko meidän agilityurasta mitään ikinä. Kisaaminen näyttää todella kaukaiselta ja epätodennäköiseltä tällä meiningillä. Epätoivoa ilmassa!

Kiirettä on pitänyt

Aika vierähtää niin, ettei ole ehtinyt treenaamaan ja ei myöskään kirjoittamaan. Oli siis meidän häät tuossa viikko sitten ja sehän lisäsi vettä myllyyn. Kaikki hääjärjestelyt menivät valitettavasti agilityn ja muidenkin harrasteiden edelle. Lopputuloksena kuitenkin aivan täydelliset häät ja onnellinen perhe!

Eli taas keppiasiaa, kun onhan se nyt niin uutta ja ihmeellistä. Nyt on takana noin kymmenen treenikertaa ja olikohan se niin, että seitsemän kerran jälkeen aloitin alusta. Täydellisesti en ole Etnaa saaut tajuamaan hommaa, mutta siis pääsääntöisesti hakee eri kulmista keppivälin. Välillä siis tulee stipluja ja niitähän aina silloin tällöin tulee.  Nyt kuitenkin menemme siitä kolmos- ja nelosvaiheen välissä. Vielä ei kestä liian suoraa keppiriviä, joten ajattelin taas vaihteeksi palata taaksepäin. Namipalkkaus on todella vaikeaa ja se on varmaan osasyy siihen ettemme etene nopeampaa. Palkka tulee helposti väärästä asiasta, koska se tulee myöhässä. Etna ei löydä namia heti ja jää etsimään.. Sehän sekoittaa kivasti tuota hoksausprosessia. No päättäväisenä aion tämän nyt vetää läpi näin, vaikka menisi vuosi :) Sitä kyllä en usko, koska hyvääkin on tullut aika kivassa vauhdissa. Meillä on myös alla ensimmäiset ohjatut treenit. Odotuksiin nähden ne menivät hyvin. Kyllä huomaa, ettei estevarmuus ole vielä hyvää. Itsenäisissä treeneissä sain Etnalle kaksi TÄYDELLISTÄ A-kontaktia vieläpä erottelutreenin yhteydessä ( putki A:n alla). Vähän tehtiin hyppytekniikkaakin ja nätiltä näytti hypyt. Keinuun tutustuttiin myös. Paljon on vielä esteitä opeteltavana, mutta ei se auta kun ottaa asia kerrallaan. Suurinta nautintoa kuitenkin on katsoa sitä innokkuutta, mikä Etnalla on. 

Tatra on jäänyt nyt vähän taka-alalle ja siitä jos mistä tulee huono omatunto. Eilen mummo oli hallilla mukana ja ajattelin tehdä muutamia TOKO liikkeitä. No sehän meni sitten putkeen lähetyksiin ja muutamiin ohjauskuvioihin. Kyllä se vaan rakastaa aksaa. Harmi vaan ettei kunto kestä :(

Tälle syksylle olen ajatellut myös Etnan viemistä näyttelyyn. Tuossa syyskuussa olisi erkkari ja mikä olisi paras paikka kokeilla valioluokkaa, kun erkkari. Pettymyksiähän se tuo tullessaan.. :) No siis realistisia jos ollaan, niin erikin on ihan hyvä.

Keppiasiaa

Noniin.. Eihän se 2x2 keppimetodi ole tie onneen varsinkaan kun kyseessä on itselle täysin uusi keino ja Etnan kanssa en ole edes pahemmin tehnyt asioita. Oikestaan kaksi uutta asiaa on työn alla: Etnan tapaan oppia ja uusi opetusmetodi.. Pieleenhän se meni. Nyt meillä on alla noin seitsemän harjoituskertaa ja tänään aloitin alusta. Vaikka sitä tuli katsottua monia videoita ja luettua eri treenikertomuksia, niin kyllä se ihmismieli on vaan oikaisevaa tyyppiä ainakin itselläni. Virheitä tuli jo alkumetreillä. 1. Namialusta ei sovellu 2x2 treeniin ( tämä siis minun mielipiteeni) Etna ei ainakaan tajunnut tarketilla tehtynä mitä oikeasti olisi pitänyt tehdä/ mistä häntä palkattiin. 2. Eteneminen oli liian nopeaa ja oikovaa. 2x2 metodin perus ajatukset jäivät toteuttamatta.

Nyt siis aloitin alusta ja takaraivoon iskostin kaksi asiaa.
Miksi haluan opettaa 2x2 tekniikalla: koska haluan kepit itsenäiseksi ja saan heti alussa opetettua kaikki keppikulmat. Nämä ovat siis tämän metodin vahvuudet. Näihin on tähdättävä ja sen mukaan edettävä.
Hankalaa mielestäni on namilla palkkautuva koira. Koska tarketti ei toimi, niin tänään palkka tuli kädestä. Tämä ei ole toivottavaa, koska näin koira hakee minua tehtävän suoritettua. No itse päätin, että tämä on tässä vaiheessa pienempi paha, koska Etna kuitenkin ymmärsi mitä pitää tehdä. Nyt siis on hakusessa heitettävä namipalkka, joka motivoisi ja olisi helppo löytää.

Ja vielä tässä vaiheessa haluaisin vähän tarkentaa keppien lisäysajatusta. Tätä varten netti on pullollaan videoita, joten niitä kannattaa katsoa. Itse törmäsin kahteen tapaan lisätä keppejä ja meilestäni toinen on johdonmukaisempi. Piirsin nyt kuvasarjan missä on perus idea havainnollistettu.

Tässä aloitus.

Ensimmäisessä vaiheessa koira pitäisi saada omatoimisesti menemään keppien välistä ja siitä palkka heti suorituksen jälkeen. Haase on se, että itse täytyy olla täysin passiivinen ja esimerkiksi meillä Etna odottaa lupaa toimia tai vapautusta. Jo tässä vaiheessa on pakko tehdä omalla kohdalla poikkeus ja antaa koiralle lupa edetä "mene mene" sanoilla. En tiedä kuinka väärin se on, mutta en oikein keksinyt muutakaan tapaa saada koiraa liikkeelle. Tätä siis pitää treenata niin, että KAIKKI keppikulmat ovat hanskassa. Nuolet demoavat vain muutamaa linjaa. Palkka tulisi heittää koiralle, kun koira on "portissa" koiran etenevään suuntaan. Videoista käy ilmi hyvin palkkauslinjat. Nekin siis ovat määritelty en vain tiedä miten. Mutta kannattaa siis apinoida.

Tässä 2x2 keppien aloitus.

 Seuraavan keppiparin lisääminen kannattaa tehdä siis vasta kun koira hakee itsenäisesti eri kulmista "porttia". Tässä kohtaa on ilmeisesti kaksi koulukuntaa. Toisen laittavat kaksi porttia suhteellisen kauaksi toisistaan heti aluksi. Itse pohdin, että ehkä kannattavampaa olisi laittaa kepit lähekkäin ja siitä kasvattaa välimatkaa kuvan mukaisesti.

Tässä ensin isolla välimatkalla ja sitten tuotu toista paria lähemmäksi.

Tässä taas keppejä lähdetään liikuttamaan pikkuhiljaa sivulle niin, että toinen pari on 5-11 asennossa.

Ja näin edetää kunnes kepit ovat suorassa.

Tässäkin rautalangassa saattaa olla asiavirheitä ja varmaan joku, joka on metodia käyttänyt paljon niin osaa asian paremmin selittää, mutta näillä aion itse mennä eteenpäin ja raportoin taas miten menee. Siis tämähän on minullekin ensimmäinen kerta kun näin keppejä opetan.

Vatsatautia liikkeellä

Eilen olemme Severin ja Tatran kanssa viettäneet Kannelmäen Animagissa puolitoista tuntia. Tatra siis viikonloppuna aloitti löysällä vatsalla ja sunnuntai maanantai välisenä yönä tunnin välein oksentelua ja veriripulia oli tarjolla. Siispä aamulla soitin Kantsuun ja vaikka ei saatu aikaa niin lupasivat ottaa Tatran jossain välissä kymmenen aikaan. Siispä huonosti nukutun yön jälkeen muksu ja koira autoon ja menoks. Täytyy taas kiittää siitä hyvästä palvelusta ja toiminnasta. Vaikka meille sanottiin, että voi joutua jonottamaan kun meille ei ole sitä aikaa, niin kaikki meni todella sujuvasti. Severi on kyllä mahtava lapsi siinä, että hyväntuulisuudellaan jaksaa ilostuttaa vaikka ei ole mitään kummoisia virikkeitä tarjolla. Tatralta otettiin siis verikoe, annettiin oksennuksen esto ja pienen verenkuvan jälkeen nesteytys ihon alle. Nyt on siis antibiootit kehissä ja Tatran kunto parani silmissä. Tosin tänäkin aamuna on vielä apaattinen ja voimaton, Mutta olihan tuo veriripuliyö aika kova fyysinen koettelemus. Ja siis samana päivänä Leenan Reetu oli myös Kantsun Animagissa samasta syystä, joten kaikille tiedoksi ripulia liikenteessä. Suurin harmitus tässä on se, että Ripa-Rapa olisi tullut hoitoon tänään, mutta nyt meidän koirat on ilman koirakavereita tovin. 

Sitten Etnan treeniraportti. Meillä on nyt siis takana neljä treenikertaa. Kaksi kotikutoista ja kaksi Purinalla. Kontaktit alkavat olla (siis A ja puomi) aika kivassa kunnossa. Etna hakee hyvin two on two offille. Välillä tosin innostukseltaan tulee liian pitkälle. Olemme siis tehneet kokonaisia kontaktiesteitä. Pientä radanpätkääkin tehtiin viimeksi. Sain harjoitukseen persjättöä ja välistävetoa. Etnalla on hyvä vauhti, mutta nyt pitää vaan keskittyä sen säilyttämiseen ja nopeuttamiseen eli etupalkkaa vaan, aina kun mahdollista. Ainoa haaste siitä on, että pitäisi aina olla kaveri mukana treenaamassa ja sitä on vaikeampi toteuttaa. Voi kunpa olisi lelulla palkkautuva koira.. Ja sitten ne kepit. Lelulla palkkauksessa olisi kyllä nyt puolensa taas. Voisi olla varma siitä että koira tajuaa mennä keppien välissä, koska ei näe palkkaa heti. Namualustalla palkka on edessä ja sinnehän se koira ampaisee alta aika yksikön, mutta siis jotain kertoo se, että kahdella keppiparilla Etna menee jo tosi nätisti ja juoksulinja on jo aika viisto. Tähän ollaan siis nyt päästy neljällä kerralla. Etnan kanssa olen muutaman kerran tehnyt keppejä verkoilla ja sen jälkeen vähän samalla idealla kuin 2x2 eli lisäämällä aina kaksi keppiä jonoon. Ensin oli vain kaksi keppiä sen jälkeen neljä jne. Tästä syystä ilmeisesti Etna myös suorittaa näköjään kepit käsiohjauksella ilman verkkoja ja tämä on minulle ihan uutta. Tätä en kuitenkaan halua jatkaa joten nyt vain 2x2 tai verkot kepeille etupalkalla. Mutta siis hyvin on edetty ja paljon on vielä matkaa. Rengasta olemme mutamaan otteeseen tehneet, mutta kokonaan tekemättä on keinu, pituus, okseri ja pöytä. 

Tässähän tätä siis 

Tupa tyhjä

Nyt on siis mennyt jo viisi päivää siitä, kun pennut lähtivät täältä meiltä. Kaikille siis löytyi koti myös Ripa-Rapalle: Ihanaa! Meidän arki on palannut ennalleen ja Etnakin on palautunut kuosiinsa nopeasti. Ihanaa oli tuo kahdeksan viikkoa, mutta on tämäkin ihanaa. On viidessä pennussa kyllä hommaa ja yllättävän helpottunut olin kun pennut lähtivät. Tosin vähän haikea olo oli pari päivää ja jouduinkin soittamaan Leenalle kysyäkseni kuinka sujuu jäljellä olevien ipanoitten kanssa. Seuraavat pennut meille tulee sitten, kun on oma piha mihin voi päästää tarpeilleen :)

Etnan kanssa ollaan aloitettu agitreenit pienissä erissä. Kepit on siis tarkoitus opetella 2x2 tekniikalla ja nyt on takana kaksi treenikertaa. Tänään ollaan pidetty välipäivä. On kyllä todella vaikeaa sanoa tajuaako Etna mennä keppien välistä.. Perjantaina olen ihan ajatellut mennä Purinalle treenaamaan. Tätä olen odottanutkin jo melkiosen kauan! Ihanaa päästä taas sorvin ääreen. 2x2 kepeistä aion siis pitää päiväkirjaa ja raportoida sen etenemisestä täällä. Kontaktien two on two off on aikas lailla magee jo Etnalla. Vielä täytyy kattoa mitä se on sitten koko kontaktilla. 

Niin ja sain vihdoin kummatkin koirat kesäkuntoon eli kummatkin on nyt nypitty. Etna vaan olikin haaste. Alkujaan tuntui, että karva lähtee ihan iisisti ja on kypsä. No puolet koirasta kun olin tehnyt niin tajusin ettei karva vielä ollut lainkaan valmis. Etnakin pisti vastaan, koska varmaan teki vähän gutaa. Oli kyllä elämäni vaikein trimmi ja olen niin pahoillani Etnan puolesta. No on se silti parempi ilman kasvaa kesällä. Nyt kyllä aion pitää pitkän tauon ja ottaa turkit alas vasta keväällä. Eiköhän sitten ole kummallakin kypsää kamaa.

Makkara tuoksuu

Nyt olis koti hakusessa!

Hei kaikki ihanat. Nyt on käynyt niin, että ihananainen Ripa-Rapa onkin kotia vailla. Jos olet koiraa vailla tai tiedät jonkun, joka haluaisi ihanan pojan, niin ottakaa yhteyttä: Kennel nouzer´s tai suoraan minuun. Toiveissa olisi hyvä aktiivinen koti, jossa koiraa kohdellaan koirana. Johdonmukista rakkautta ja huolenpitoa. Vastineeksi saat ihana luonteisen pojan, joka ei myöskään ole hullummannäköinen. Eli siis hyvässä lykyssä siitä voisi saada vielä missikokelaan, mutta senhän aika siis näyttää. Aksaa ja tokoa varmasti tämän yksilön kanssa voi aloitella. Reipas on kuin mikä.

Ripa-rapa

Ei heräteostoksena, vaan jo pitkään koiran hankintaa harkitsevalle. Luovutus on 5.7 eteen päin.

Kaksi viikkoa vielä jäljellä

Nyt on siis enää kaksi viikkoa siihen, kuin lapsukaiset pääsevät uusiin koteihinsa. Kyllä ne on ihania, mutta on se ihanaa, että elämä palautuu taas normaaliksi. Halu mennä on kova ja pitäisi päästä valtoimenaan juoksentelemaan. Vaikka joka päivä vapautta on tarjolla, niin koskaan sitä ei ole tarpeeksi. Ulkonakin ollaan käyty ja pihan lapset moikattu. Painoa on taas tullut reilummin, joten nälkää lapset eivät ole nähneet. Etna tuottaa vielä maitoa ihan normaalisti, joten tisuja on välillä käyty tyhjentämässä pentujen parissa. Nyt on vaan ruvettava pikkuhiljaa himmailemaan, jotta saadaan sitä maidon eritystä loppumaan. Mutta siis hyvillä mielin pääsee pennuista luopumaan, sillä luonteeltaan pennut ovat reippaita ja rohkeita. Kakan ja pissan määrä on aivan mahdoton. Tuntuu, että kokoajan täytyisi olla pentujen yksiötä siivoamassa. Öisin siitä on tullut jo kaksio, sillä kakkaa tulee niin paljon, ettei ne varmaan sinne yksiöön mahtuisikaan :)

Vähän tilaa lisää

Ruoka maistuu

Öinen kaksio

Muutama sana, tai ei niinkään muutama..

Eli ajattelin nyt tässä muutaman sanan sanoa näistä kaikkia kuohuttavista punkkiaiheista. Kovasti ihmisiä tuntuu kiinnostavan Expotin vaarallisuus koiralle ja punkkikarkotteiden tehokkuus. Itse olin aikoinani Expotin vannoutunut käyttäjä, koska ei ongelmia tullut. Monet siitä varoittelivatkin ja kohautin harteitani, koska ei ollut ajankohtaista perehtyä aiheeseen.  Toimihan lääkeaine tehokkaasti ja se riitti. 

No kerran se päivä sitten tuli eteeni, kun juhannusyönä Tatraa ei kuulunut mailla eikä halmeilla. Olimme mökillä ja koko konkkaronkka lähti etsimään Tatraa. Siltä se rannasta löytyi lähes tajuttomana itsensä päälle oksentaneena. Ei kantaneet jalat eikä pää pysynyt ylhäällä. Soitin kunnallisen eläinlääkärin päivystävään numeroon ja sieltä vastattiin onneksi heti. Yritin kuumeisesti miettiä mitä päivän aikana oli tapahtunut ja sitten juolahti mieleeni Expot. Vaikka Tatra oli sitä käyttänyt edellisenä kesänä ansiokkaasti niin nyt Eläinlääkäri käski pestä koiran shampoolla äkkiä ja ilmoittaa jos kunto ei parane. No heitin koiran järveen ja pesin sen ihan meidän Wellalla. Pesun jälkeen koira jo kannatteli päätään ja vartin päästä seisoi huterasti. Puolen tunnin päästä koira oli taas oma itsensä. Kyllä oli kauhun hetket käsissä, mutta onneksi siis mitään pahempaa ei tapahtunut. 

No seuraavalla kerralla eläinlääkäriin mennessä halusin konsultaatiota punkin vaaroista koiralle ja suositukset punkkikarkotteeksi herkälle koiralle. Tatrahan on myös saanut yliherkkyysreaktion rokotteesta, johon sai kortisonia. Tällöin kävimme Vallilan eläinlääkäriasemalla ja siellä kysyin Borrelioosin mahdollisuudesta koiralla. Eläinlääkäri sanoi, että kyllä koira voi Borrelioosin saada. Tosin heillä on noin 1-3 tapausta vuodessa. Suurempi riski on haavan tulehtuminen puremakohdasta. Lisäksi hän sanoi, että koska koiran ikä on merkittävästi ihmisen ikää lyhyempi ja Borrelioosi saattaa itää kymmenenkin vuotta, ennen puhkeamista, niin koiralla puhkeamista ei elinikänään saateta edes todeta. Eli kaikkiaan riski on melkoisen pieni. Tosin tämä on nyt parin vuoden takaa tämä tieto. 

Totta punkit ovat inhotuksia ja niihin liittyy oikeasti vaara, mutta oma suhtautuminen on huomattavasti lieventynyt itse punkkiin. Pahimpaan aikaan kesällä pistän Fronlineit niskaan, mutta esim. tänä kesänä Etna saa odottaa siihen asti ettei enää imetä. Lisäksi riski saada itse punkin purema lisääntyy merkittävästi omistaessaan koiria. Ja nyt meillä Severi on myös puremavaarassa. Tämä onkin oikeasti se syy miksi laitan karkotteita. Kotona lenkkeillessä ei punkkeja juuri ole. Joka ilta syynään koirat läpi ja nypin kiinnittyneet ja vaeltavat yksilöt pois, mutta jos mökille lähdemme niin siellä punkkeja niin paljon ettei ihan oma seula kaikkia huomaa, silloin karkote on oiva apu. Borrelioosin riski on olematon jos punkki poistetaan vuorokauden sisällä. 

Tavallaan punkit kuuluvat koiraan. Niin se vaan on. Olemmekohan siis vaan vieraantuneet luonnosta liikaa. En haluaisi vähätellä vaaroja, mutta elämässä on ikäviä asioita joihin emme voi vaikuttaa. Tosin koiran altistamiseen meidän kemiallisesti tehdyille "myrkyille" voimme vaikuttaa. Kumpi kuuluu koiraan siis luonnostaan myrkky vai punkki. Kummassakin yhtä suuri riski, jos miettii esim. Expot alttiuksia ja noita borelioosi tapauksia. Varmaan Expot voittaa jos eläinlääkäriltä kysytään. 

Mutta jostain syystä tämäkin aihe herättää taas koiraihmisten tunteet pintaan ja olen saanut myös kuulla, kuinka mustamaalaan yhtä tuotetta vain yhden tapauksen perusteella ja että kuinka ihmisten ei pitäisi näiden satunnaisten kokemusten perusteella jättää expottia käyttämättä. Kuitenkin kyse on vain muutamista tapauksista.. no oli kuin vaan niin tämä on minun mielipiteeni. Jokainen tehköön niin kuin parhaaksi näkee ja suotakoon se heille.

Tatran kisamenestystä Vuokkoset areenalta

Tatrapurna kuka löytää?

Viisi viikkoa

Täyteen on siis tullut viisi viikkoa ja paljon viikkoon mahtunutkin. Kiirettä on pitänyt ja siksi tämäkin päivitys on saanut odottaa. Heräsin tässä maanantai yönä siihen, että joku pennusta uikuttaa taukoamatta. Kerrankin kun oma lapsi nukkuu, niin Etnan lapsi herättää.. No nousin siitä katsomaan, että mikä on valituksen aihe ja ilokseni huomasin, että kaksi pennuista jolkotteli keittiössä muina miehinä ja tämähän Rinsessaa otti nuppiin niin, että uikutti taukoamatta. Pennut ovat siis kasvaneet niin hurjasti, että aitauksen pahviviritys oli auttamatta liian matala ja heppoisa. No siinä sitten virittelin aamulla pahvin uudelle korkeudelle ja nyt pennut pysyvät yksiössään. Tosin säännöllisesti nautittu vapaus iltaisin saa pennut tyytymättömiksi päivällä. Tuossa ne rivissä roikkuvat pahvin laidalla ja uikuttavat, kun eivät pääse pitkin kämppää pyörimään.

Kiinteä ruoka uppoaa nyt jo ihan täydestä, mutta vielä mamman maito maistuu parhaimmin. Hampaita löytyy jo jokaisen pennun suusta. Niitä onkin kiva käyttää varpaassa aina tilaisuuden tullen. Nyt kun ilmat paranevat sen verran, ettei tarvitse sadekuuroja varoa, niin pennut lähtevät ulos tutustumaan luontoon. Paljon on pennut saaneet kokemuksia: lapsia (paljon), meteliä (paljon), vapaana juoksentelua ja Tatran komentelua. Ihanaa on huomata, että kaikki ovat reippaita ja kukaan pennuista ei ole arka. Ripa-Rapa muistuttaa päivä päivältä enemmän mummoaan Tatraa. Rinsessa on varmaan tällä hetkellä pennuista rohkein tutkimusmatkailija. Etna on aika lunkki mutsi ja hoitaa pentuja suurella sydämellä.

Kasvua ja kehitystä

Huomenna taas on merkkipäivä, kun pennut tulevat tasan neljä viikkoa. Tällä viikolla ollaan jo harjoiteltu kiinteän ruoan syömistä ja oleskelua uudessa yksiössä. Myös ensimmäinen madotus on takana ja sehän sujui vallan mainiosti. Pojat ovat varsinaisia mamman poikia ja tytöt taas hieman itsenäisempiä. Rölli on oikea tissimaakari. Hänelle kuin yritin tarjota nappulaa niin poika loukkaantuneena painoi perimmäiseen nurkkaan naama poispäin meistä kaikista. Loukkaantuneena nurkassaan mökötti, kunnes näki Etnan ja pinkoi tisulle. Ajatteli ipana varmaan, mitäs tuollaista sontaa tarjoilet, kun on tämä maitobaarikin olemassa. Ripa-Rapa on koko pentueen leikittäjä. Ja hän on myös kasvanut hirmuisesti. Kohta pojat ovat saman kokoisia ja sitten niitä ei kyllä erota. Ihanainen käy haastamassa vuoroin sisaruksiaan leikkiin. Pikku- poika jaksaa ihastuttaa minua, voipi myös johtua siitä, että ipana muistuttaa suuresti mummiaan Tatraa ulkoiselta habitukseltaan.

Sitten vuorostaan Tatran kuulumisia. Tatrahan on nyt elänyt ainakin viimeisen kuukauden ilman mitään kipulääkettä. Ontumista tuskin havaitsee, mutta liikkuminen on kyllä pysyvästi muuttunut jalkaa varovaksi. Varmaan pitkä kipujakso on muodostanut liikkumisesta ja varomisesta tavan. Uskaltauduimme jopa käymään treeneissä tällä viikolla, tosin hypyissä rimat olivat alhaalla ja treeni kertoja oli erittäin maltillinen. Tatra oli onnensa kukkuloilla, kun pääsi lempiharrastuksensa pariin. Lopussa kokeilin huvikseni TOKO liikkeitä ja ilokseni huomasin, että koirahan on viittä vailla valmis kokeisiin. Seuraaminen on vähän ruosteessa, mutta muuten kelpo suorituksia kaikkineen, jopa liikkeestä seisomaan jääminen ( luulin ettei Tatra osaa koko liikettä) sujui kuin rasvattu. Hämmentävää. Nyt vaan pitäisi etsiä joku hyvä treeni kaveri tai porukka niin saisin tavoitteellista treeniä aikaiseksi :)

Ja viimeisenä, mutta ei niin vähäisenä, Annapurnan kolttoset. Nyt on lähtölaskenta kissallamme. Olen totaalisen kyllästynyt näihin pissa kausiin. Kissahan kuseksii pitkin kämppää ja koko ajan saa etsiä paikkoja missä pissa sijaitsee. Pesukone käy koko ajan kun löytyy uusia paikkoja ja näin helteellä ei mikään ole niin kuvottavaa kun kissan pissa väärässä paikassa. Saa nähdä kauanko tätä ylimääräistä rumbaa jaksan pyörittää. Olisi tässä muutakin tekemistä kuin kissan pissan metsästys ja siivoaminen..

Sitten on vuorossa vähän kuvia:

Reetta <3

Ripa-Rapa <3

Ripa-Rapa <3

Rinsessa <3

Rölli <3

Ritu <3

Ritu <3

Mamma+ mamman poika Rölli

Yksiö