sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Kesäloma jäi päälle

Hups.. tässä on käynyt juuri niin legendaarisesti, että kesäloma jäi päälle ja tänne kirjoittelu on jäänyt. Meillä siis lomailtiin täysin heinäkuu eli koiratkin olivat täysin ilman harrasteita. Heinäkuun alussa käytiin vähän lenkkeilemässä ihan juosten ja olin ajatellut ottaa sen harrastuslistalle mukaan, mutta kesäloman jälkeen on juoksulenkkarit edelleen narikassa..

Meillä siihen lomaan kuului todella paljon lomailu mökillä jossa koirat saivat temmeltää vapaana ja nauttia niin liikunnasta kuin punkeistakin. Koko kesän oli tytöillä Frontlineit niskassa, joten hyvin syöneet punkit olivat harvinaisuus. Tosin muutama niitäkin sattui kohdalle :( yök!

Elokuussa aloitin taas ohjatut treenit Etnan kanssa ja niistä on kyllä jäänyt hyvä maku. Meillä on ihan mahtavat kouluttajat ja on onni olla tuossa treeniporukassa. Treenit on menny niin hyvin, että uskallauduin ihan kisaamaankin asti. Niistä ei ole kyllä hyvä maku jäänyt. HYLyjä toisensa perään. Välillä radoissa on jotain hyvää ja välillä ihan tätyttä sontaa. Etna on nopea ja irtoava tällä hetkellä. Hassua, että juuri nopeus ja irtoaminen ovata olleet minun suurin huoli tämän typyn kohdalla. Noh nämä näytöt mitä kisoissa olen saanut, ei näissä osa-alueissa pitäisi olla mitään ongelmaa. Paljon on ollut kontakteille karkailua ja elokuun kisoissa Purinalla sain toisessa Agiradassa estettyä puomille karkaamisen, mutta näköjään kepit oli yks kaks unohtunut.. Tokalla radalla lentokeinu ja sen seurauksena HYL, joten hylättyjen suoritusten jono rupee olemaan aika pitkä. Välillä vaivun epätoivoon ja päätän lopettaa kisaamisen, mutta sitten taas seuraavassa käänteessä olen ilmoja laittamassa. Luulen, että koska Tatran kanssa kisakokemukset jäivät suhteellisen vähäisiksi, vaikka tulokset olivat erinomaisia, nyt näkyy kokemuksen puute. Eri koira eri haasteet. Ihanaa on se, että kun saan Etnan toimimaan tiedän, että siitä tulee nopeampi kuin Tatrasta ja se antaa paljon odotettavaa tulevaisuuteen :)

Kerta kiellonpäälle, kävimme vielä kokeilemassa pari starttia Epiksissä ja nyt olen viisaampi meidän ongelmsita. Ensimmäinen rata Etnalla menee puihin sikailun takia melko usein ja tähän on syynä vain yli-innokkuus, joka kanavoituu häsläämisenä. Epiksissä ekalla radalla Etna ei juurikaan seurannut mua, vaan painoi aina sille esteelle, jonka näki seuraavaksi. Toinen rata oli jo selkeästi maltillisempi. Etna seurasi ohjausta ja tuloksena oli vitonen kepeiltä. Keppitreeniä oisi siis tiedossa!!! Minulla on vahva epäily, että keppiongelma on minun korvien välissä. Kisoissa teen jotain erilailla varmistellakseni ja tämä näyttäytyy Etnalle jotenkin niin, että hän jättää keppisuorituksen kesken.