Nousu kakkosiin!

Taas on aikaa vierähtänyt ja syksystä nautitaan. Koirarintamalla on mukavasti tapahtunut kivoja asioita. Oman mammaloman jälkeen osallistuin Etnan kanssa IHAHin syyskisoihin kerta oli yksi lahjakortti jäänyt viime menestyksestä käyttämättä. Rata tuntui vaikealta varsinkin keppien osalta. Keppikulma oli mielestäni haastava. Olen huomannut, että ykkösten radoilla trendinä on vaikeat keppikulmat tai viennit.  Tuomarit siis haluavat testata osataanko ne kepit oikeasti. No siis kuitenkin pidin pääni ja vein Etnan kepeille eri puolelta kuin muut kisaajat. Oma juoksu linja oli näin pitempi, mutta olen nopea kintuistani ja näin ollen päätin juosta itse. Tämä osoittautui menestykseksi sillä kaikista säkäluokista tuli vain yksi tulos ja sehän oli meidän nolla ja näin ollen vastaanotimme SERTin ja nousimme kakkosluokkaan jee!!! Tämä on siinä mielessä tärkeä nousu, että tänne jäin Tatran kanssa ja nyt olen siellä Etnan kanssa! Kaksi vuotta siihen meni, että sain itselleni kakkosluokkalaisen ja siitäkin ajasta treenitaukoa oli 8 kk.

Nyt kuitenkin treenit on mennyt penkin alle ja siihenkin löytyi syy: juoksu alkoi. Tämä sekoitti ihan kaikki suunnitelmat. Luonnetesti peruuntui ja olin niin odottanut sitä. Vihdon olin saanut aikaiseksi ilmoittaa Etnan testattavaksi ja sitten tuli juoksu. Olisi kai ajankohtaista harkita sitä leikkausta. 

Tatralla taas menee paremmin ja typy painelee minkä kerkiää. Herätessä on jäykkyyttä, mutta siitä se vetreytyy. Hammaskivi vaivaa kumpaakin ja siitä ehdin jo saada ahdistusta, kun mietin paljon kustantaa kahden koiran hammaskiven poisto. Sitten päätinkin vielä kokeilla kotikonsteja. PlaqueOffilla pehmennetään kiveä. Instrumentilla vähän rapsutellaan sen minkä koirat antaa, sitten vaan luita. En tiedä olenko koskaan kertonut, että Etna ei luita syö, mutta nyt löytyi luu mikä todellakin kelpaa: naudan kylkiluutikut raakana. Aivan täydellinen tuote, ei sotke ja koirat tykkäävät. Raakaluut on tähän asti jäänyt ostamatta, kun sotkevat ja pitää vahtia syömistä ja voit varmasti kuvitella että kaksilapsisessa perheessä luunsyönnin vahtimiseen ei jää aikaa.

Etnan tulos 

Tatran tila

Nyt kun olen taas synnytyksen jälkeen elävien kirjoissa olen voinut lenkkeillä koirien kanssa. Kyllä se on vaan maailman parhautta: kunnon mettälenkki ipanoiden kanssa <3 Tosin nyt on sitten Tatran tila mennyt huonompaan suuntaan. Rakas ipana kun ei malta ottaa iisisti, vaan antaa palaa täysillä ja sitten linkutetaan. Särkylääkettä kuluu päivittäin ja silti liikkuminen on huonoa. Pitäisi varmaan jotain nivelapuainetta käydä hakemassa. Tatralla on siis nyt ikää seitsemän vuotta. En olisi ikinä kuvitellut, että kääpiökoiran kanssa päädytään tähän tilanteeseen. Vaikka kyllä tiedän, että on monia jotka ovat sitä mieltä että käppänillä on myös paljon lonkka ja kyynär vikoja. Totuus on kuitenkin se että prosentuaalisesti niitä tavataan harvoin. Pienet koirat ovat kuitenkin kevytrakenteisia ( siis suurin osa niistä) ja tämän takia esim. kyynärissä nivelrikko erittäin epätodennäköistä. Tosin Tatralla tuo vasen koipi oli kyllä pennusta asti löysä ja sitä ihmeteltiin oikein eläinlääkärin kera. Silloin vain todettiin, että jos ei elämää haittaa niin täyttä elämää eteenpäin. Varmaan ilman agilityä ei moista olisi edes todettu. Se taas hyvänä muistutuksena miten raknasta lajista agilityssä on kysymys. Eli muistakaa todella ne terveet harrastekoirat huoltaa hyvin! 

Tässä Tatra nuorukaisena :)

Lainaohjaajan kanssa

Koska mamma on jo siinä kunnossa, ettei tässä enää pystytä liikkumaan on meille tarjoutunut ihana mahdollisuus saada treeneihin lainaojaaja. Anna meidän ryhmästä on nyt treenannut kahdesti Etnan kanssa, tai no ensimmäinen kerta oli vähän kokeilua, mutta eilen oli jo ihan treeninnäköistä menoa.
Olen kyllä niin ylpeä ipanasta! Todella hienoa menoa oli eilen. Muutaman kerran oli pakko varmistaa, että olen läsnä hallilla. Lisäksi sain todella hyvän mielen, kun näin koiran niin onnellisena touhuamassa, itse kun en ole paljon virikkeitä pystynyt tarjoamaan viime aikoina. Eihän sitä tiedä vaikka kisaamaan innostuisivat muutaman treenin jälkeen..

Kyllä tämä raskaus on vaikuttanut varsinkin Etnaan. Hän kun on kasvanut nivusiin kiinni. Heti kun vaan saa mahdollisuuden niin tulee mun jalkojen väliin nukkumaan. Odotan jo niin, että tämä poikkeustila poistuisi ja päästäisiin taas normi arkeen kiinni. Haaveilen niin juoksulenkistä tai edes kunnon mettälenkistä koirien kanssa.

Kesäloma todellakin jäi päälle ;)

Tässä on taas vierähtänyt tovi tai oikestaan melkein puolisen vuotta.. no ei nyt ihan. Mutta siis tällä välillä on kyllä perheessä tapahtunut. Tänne siis odotellaan toista nahkalasta ja se kai tämän hiljaiselon on käynnistänytkin. Minä olen voinut todella huonosti ja ollut hyvin väsynyt, enkä pysty edes liikkumaan kunnolla: nytkin olen sairaslomalla.

On kuitenkin jotain merkittävääkin tapahtunut tässä odotuksen aikaan. Tuossa marraskuussa kävin Etnan kanssa vielä viimeisissä kisoissa. Olo oli jo tukala ja liikkuminen itsellä ei todellakaan ollut enää notkeaa. Kaksi Agi starttia Ojangossa oli tavoite ja ne jaksoin juuri ja juuri. No miten meille kävi? Teimme Etnan kanssa ensimmäiset nolla radat sijoituksilla 4. ja 2. Oli niin mahtava fiilis! Toinen radoista oli vielä suhteellisen haastava, mutta varmaa menoa meillä oli. Etna oli loistava vaikka ratojen välillä sai niskaansa yhden borderterrierinkin. Onneksi vältyttiin pahemmilta, eikä jälkiä jäänyt. Henkisiäkään tarumoja ei Etna jäänyt potemaan, vaan teki hienon radan heti yhteenoton jälkeen. Nyt sen on yhden nollan päässä kakkosiin nousu :)

Sitten vähän luopumista. Tässä raskauden viime metreille jäi se ihanin homma koirien kanssa: trimmaus. Nostin ensin Tatran pöydälle ja ajattelin, että nypin vielä ipanan joitain kertoja ennenkun aloitan ajelun. No nivelrikkoinen koirulainen ei tunnin jälkeen enää voinut kivutta seistä, joten otin koneen ja ajelin koko koiran. R.I.P Tatran ihanan huippu karkea karva. Kyllä tuntui suurelta luopumiselta, mutta koiran etu pitää muistaa. Pöytäkäyttäytyminen on vuosi vuodelta muuttunut hankalammaksi, varmaan juuri kipujen takia ja onhan ipanalla jo ikääkin 7v. Etna nypittiinkin sitten ihan tavalliseen tapaan, tosin saksia käytin aika surutta, kun turkin huolto muuttuu kokoajan vaikeammaksi masun takia ja kun vauva syntyy niin aika on todella kortilla.

Tässä 8.11.14 nolla, LUVA ja sija 2.