Aksaa jaksaa

Nyt ollaan Tatran kanssa korkattu nuo kakkosten kisat. Takana on neljä starttia eli kahdet kisat. Alla on nyt kolme hyllyä ja ensimmäinen LUVA eli täysin samanlainen alku kuin ykkösissäkin. Itsellenihän lupasin, ettei kakkosten kisoihin mennä ennen kuin on merkittävää parannusta tapahtunut ohjauksessa. Noh nyt sitä analyysiä siitä seuraavaksi.

Meillähän on nyt HAU:ssa oma mentori, joka ohjaa meitä vielä ohjattujen treenien lisäksi. Kävimme myös Niina-Liina Linnan ohjauksessa korjaamassa minun korvien väliä kepeissä. Eli panostusta kyllä löytyy. Halu edistyä on niin valtava etten oikein pysy omassa vauhdissa. Ajatus harhailee ja sekoilun määrä kasvaa, joskus tuntuu jopa siltä, että mitä enemmän treenaa sitä paskemmaksi tulee. En tiedä mistä se johtuu, mutta yhden asian olen huomannut: pystyn jo itse analysoimaan tekemisiäni ja radanlukutaitoni on kehittynyt. Tuntuu erittäin hyvältä kun pystyy joskus jopa perustelemaan tekemisiään :D.

Etna on saanut uuden ohjaajan. Olen ottanut Fiinan mukaan treeneihin jeesailemaan ja samalla hän on aloittanut Etnan kanssa aksaamaan. Etna on edennyt kivaa vauhtia ja tavoitteena olisikin ensi kesänä epikset. Kisasuorituksesta uupuu kepit, keinu ja yllättäen rengas. Kontaktitkin kaipaavat vielä reilusti hiontaa.

Nyt meillä kuitenkin alkaa joulutauko kaikessa. Olemme meinaan lähdössä pariksi viikoksi reissuun ja tulemme takaisin vasta ensivuoden puolella. Toivottavasti tauko tekee hyvää ja ensivuonna pääsemme innokkaina treenaamisen makuun.

Netta & Tatra HSKH 4.11.2012 2. startti

Vihdoin valio

Tuulos osoittautuikin hyväksi reissuksi. Leena otti Etnan ja hoiti hienost kisakuntoon, kun mammat läks baanal vast seuraavana aamuna. Eli Etna siis lähti näyttelyyn valmistautumaan jo hyvissä ajoin Martinlaaksoon Leenan tykö ennen sunnutain kisapäivää. Mami ja Noora pakattiin kahdet rattaat + vaavit autoon ja nokka kohti Tuulosta. Varattiin hyvin aikaa matkan tekoon, jottei myöhästyttäisi kehästä, kun musta Siiri oli kehään menossa ennen pippureita. Kuitenkin jutut olivat niin intensiivisiä, että ohi mentiin että hujahti liittymästä ja näin jouduttiin kelloa vastaan ajelemaan loppu matka. Onneksi kuitenkin ehdittiin paikalle juuri kreivin aikaan.

Siiri näytteli hienosti sertin arvoisesti ollen VSP ja näin valioitui :) Hurraa! Ja sitten olikin pippureiden aika. Kyllä se arvostelu oli niin jännitystä ruokkiva tilanne, etten meinannut paikoillani pysyä. Ja sitten kun tuomarisihteeri nosti punaisen lapun huokasin helpotuksesta: luokkavoittohan se sieltä tuli ja SA. Valioluokassa oli vielä yksi narttu jolta puuttui Suomen muotovalioarvoon tarvittava serti, joten saatiin vielä jännittää sertin kohtaloa. Paras narttukehässä sitten Etna pisti parastaan ja otti sertin ollen pn1 ja koska uroksissa ei koiria sijoittunut sai Etna vielä kunniakseen olla ROP! Kerrassaan hieno kisa ja nyt on perheessämme yksi SUOMEN MUOTOVALIO!!!

Tässä koko palkintoarsenaali

Ja siinä

Sertin metsästys jatkuu..

Kyllä taas tuli hyvä muistutus siitä, miten mielivaltaista ja epäjohdonmukaista on tuo koiranäyttelytoiminta. Porvoossa siis Etnalle tulos EH ja kyllä mamin silmät putos täästä, kun seurasi tuomarin toimintaa.. Onhan se hyvä että ei kaikille jaeta sitä SA:ta, mutta siis sitä en tajua, ettei jaeta ollenkaan. Ihmiset oikeasti maksavat 38-40€ ilmomaksuja ja käteen jää ei mitään. Sitten toisaalla puhutaan siitä mitä liian pitkälleviedyt kauneusihanteet tekee koiran jalostuksessa. Onko siis oikeasti varaa olla niin tiukka, varsinkin kun ei tiukkuudella on selvää näkemystä tai linjaa? Siinä tapauksessa ymmärrän, jos kehässä on sysirumia koiria, mutta eipä ollut. Ja tämä kyseinen tuomari siis on yhdessä näyttelyssä sijoittanut erään koiran ROPiksi ja toisessa antanut sille EH:n. Onko siis koira muuttunut niin paljon? Kuka valvoo tuomarityöskentelyä? 

No seuraavana päivänä menimme siis Tuomarinkylänkartanon ryhmikseen. Tällä tuomarilla oli sentään linja: ei kenellekkään sertejä. Mutta siis tämä tuomari ei sortunut epäjohdonmukaiseen arvosteluun. Kovasti se Etnan kohdalla pohti SA:n antamista, mutta kun ei jakanut sitä pippuri uroksillekaan niin päätti olla jakamatta nartuillekaan. Etnahan olisi ollut sen saatuaan laakista ROP. Ei siis tullut vikaa sertiä höh. Kyllä vähän meni maku noihin näyttelyihin. Tänä viikonloppuna Etna menee Tuuloksen kehiin. Saa nähdä mikä pettymyksien taival se on :)

Tatra ottaa lunkisti

Tatra, Etna ja Annapurna

 

Yksikkö

Tässä kotiäitirintamalla on kyllä joutunut kehittelemään kaikkia systeemejä siihen miten päivät mennään näin kahden koiran ja vauvan kera. Siis tämä uusi yksikkö eli Unit on vihdoin alkanut toimimaan. Kaikki suurinpiirtein osaa odottaa kiltisti omaa vuoroaan. Haasteita tosin on ollut mm. vuorotellen ripuloivat koirat ja siihen väliin imetykset ja vaipanvaihdot. Meillä kun koirat eivät suostu tekemään missään olosuhteissa sisälle, joten ulkona ravattiin parin tunnin välein.

Vaunulenkit ovat olleet yksi konkreettinen elämänmuutos niin koirille kuin minullekin. Tällä hetkellä lenkit sujuvat jo erinomaisesti. Koirat tajuavat varoa rattaita ja kulkevat sivussa nätisti. Kerran jopa lähdettiin Purinalle kävellen. Tunti suuntaansa siinä meni ja siihen päälle vielä tunnin treenit niin avot! Oli kyllä aikamoinen rupeama. Lenkille lähtiessä olen joutunut opettamaan tytsyjä hyppäämään penkin päälle, että saan pannan kaulaan niin, että Severi on sylissä. Onhan tuossa lähtemisessä omat haasteensa. Nyt tosin meillä on oma auto liikkumiseen, joten ei tarvitse enää treeneihin kävellä :)

Tässä tämä Unit. Severi rakastaa seurata karvaisten sisarusten touhuja. Niitä se voisi kattoa loputtomiin.

Agilitykuulumisia onkin kiva kertoa. Ilmoitin Tatran hetken mielijohteesta meidän syysskaboihin: kaksi starttia agirataa. Itse olin kyllä niin hermona, että aamulla kadutti koko homma. Ekaan rataan tutustuminen meni ihan hyvin ja rata vaikutti ihan sopivalta. Kuitenkin tuli se blackout. Onneksi Tatra oli putkessa kun pyörin radalla hämilläni. Sain kuitenkin itseni koottua ja LUVAhan sieltä tuli tosin saksalainen tuomari meinasi hyllyttää meidät, kun minulla oli treenivyölaukku.. onneksi ylituomari Esa Muotka kumosi tuomarin päätöksen ja voitettiin rata. Toinen rata olikin hivenen vaikeampi. Ilman erityisiä paineita lähdin rataan tutustumaan ja olin valinnut hienot ohjauskuviot vaikeisiin kohtiin. Kuitenkin radalla mieli muuttui (tai unohtui) ja rupesin vermistelemaan turhaan. Tein kaiken eri tavalla
:( no tulos oli loistava tosin ei niin kaunis: LUVA, voitto ja luokkanousu. Nyt sit kisataan seuraavaksi jo kakkosissa! Aika huikeaa nousua kolmet kisat ja luokkanousu. On se Tatra hyvä koira.

Etnan koitokset onkin nyt tulevana viikonloppuna. Lauantaina ollaan Porvoon näyttelyssä ja Sunnuntaina Tuomarinkylässä ryhmiksessä. Saa nähdä irtooko se vika serti.. Se olis kyllä kuoharin paikka.

Virallisten kisojen avaus

Pari viikkoa sitten siis korkkasimme Tatran kanssa ensimmäiset viralliset ykkösten kisat. Alkuun jo arvelluttava valinta ekaksi kisaksi oli vieraskisa I-HAHin järjestämänä. Pakko sinne oli kuitenkin minnä, kun kaveri on seuran jäsen ja saatiin vihdoin Nooran kanssa eka yhteinen kisareissu :) sitten luisteluaikojen. Toiset kisat olivatkin kivasti kotiareenalla Purinalla, tosin ei meidän järjetäminä vaan Siuntion koirakerhon järjestäminä.

Koska välillä yllämme todella kelpo suorituksiin, niin ilkeästi odotukset olivat korkealla. Viikonloppuun oli siis kaikenkaikkiaan neljä starttia ja sehän olisi antanut mahdollisuuden teoriassa luokka nousuun, jos kaikki olisi mennyt nappiin. Omat hermot tosin olivat koetuksella. En todella tiedä miten olen joskus voinut kisata ihan totisia oikeita kisoja (SM, PM etc.). Haasteen tekee kisaamiseen myös se, että Tatra todellakin lukee mua niin hyvin, että jos minä olen epävarma tai hermona se menee suoraan Tatraan ja siitä tulee epävarma. Mutta siis kisatilanteet on myös harjoiteltavia asioita ja treeniä niihin  saa vain osallistumalla kisoihin.

No Palataan itse kisaan. I-HAHin kisoissa radat olivat suhteellisen helppoja. Radoista puuttui onneksi rengas ja keinu. Estevälit tosin olivat minikoiralle vähän turhan pitkiä ja mutkaputket koituivat monen koirakon kohtaloksi. Meillä oli kyllä ihan toisin. Ensimäinen startti oli kyllä surkuhupaisa. Neljännellä esteellä Tatra lähtikin kattelemaan, että mitäs kaikkea on tarjolla ja kun huusin Tatran takasin, niin hyppäsihän se esteen väärään suuntaan. HYLlyhän se sieltä tuli. Ajattelin, että viedään rata loppuun. Kun kepit meni mäkeen niin omat pasmat meni sekasin ja jätettiin kesken koko rata. Toinen startti oli jo sarjassaan vähän parempi. Tatra sentään tajusi, että tässähän olisi agilityä tarjolla. Kepit kuitenkin koitui kohtaloksi ja HYLly tuli. No tulipahan käytyä.. ja paineet onnistumiseen loppu kertaheitolla.

Tässä surkuhupaisa eka startti.

Tässä se toinen vähän parempi.

Uusi päivä, uudet kujeet. Nyt oli itsellä parempi fiilis kisaamaan ja oma keskittyminen oli huomattavasti parempi. Oma ajatus oli, että nyt vaan treenataan kisatilanteita, viis siitä mikä tulos. Toki se nollatulos olisi tervetullut, mutta ei pakkomielteinen. Radat olivat selkeästi vaikeampia kuin edellisenä päivänä. Siellä oli myös se rengas.. Tokassa radassa oli myös keinu. Ekaan starttiin otin jopa tietoisia riskejä ohjaukseen. Harmittavaa oli, että rengas koitui kohtaloksi. Ensin Tatra meni renkaan sivusta ja takaisin tullessa taas sivusta väärään suuntaan :( itse luulin ettei siitä HYLlyä tullut ja jatkoin täysillä radan loppuun ( mikä oli tosi hyvä juttu). Tulostaulua ihmettelin, kun HYL luki meidän kohdalla. No Nollatulosta siitä ei olis tullut kuitenkaan, tosin vitosellakin tuolla ajalla oltaisiin oltu palkintopallilla :(

Toka startti oli sitten revanssin paikka renkaan suhteen. Olin päättänyt, että nyt varmistan renkaan. Onneksi ennen rengasta oli putki, joka mahdollisti sen erinomaisesti. Varmistelu oli tämän radan teema. Tosin ei olisi tarvinnut esim. keppejä niin varmistella. Noh tehty mikä tehty. Lopputulos oli vihdoin se Nollatulos 11 sek alle ihanneajan ja ensimmäinen LUVA. Tällä tuloksella olimme tämän radan ykkösiä ja se oli kyllä kiva juttu. Loppujen lopuksi hyvä startti virallisiin kisoihin 3xHYL ja LUVA :) mitä sitä turhia tuloksia ottamaan :)

Tässä se nollarata tosin kuvaus on sinnepäin. Alku mm. jäi pois :)

Näin onnellinen koirakko ykköspallilla :)

Agiliitoa

Eli nyt on sitten lähtenyt Tatran ensimmäiset viralliset ykkösluokan kisailmot. Kepeistähän se oli kiinni, mutta Heinäkuun alussa tein itselleni lupauksen: kummankin koiran kepit on kunnossa kuun loppuun mennessä. Noh lopputulema oli se, että Tatralla todellakin kepit valmistuivat. Mitä se vaati? Kesän alussa kävin K-raudasta ostamassa kukkakeppejä 12 kpl. Hinta taisi olla 1,40€/kpl eli aika halpaa lystiä vrt. agiesteiden hintaan. Ne olivat kovaa muovia, joissa oli viistotut päät niin, että saan ne hyvin itse painettua maahan. Yksi mökkiviikonloppu ja keppejä joka päivä noin 3x 15min ja siinä se oli. Tatralla siis kepit kunnossa. Olen jälkiviisastellut näiden keppien kanssa tosissaan. Verkot olisi pitänyt ottaa jo hyvän aikaa sitten pois. Jostain syystä en vaan uskaltanut. No se on ollutta ja mennyttä. Nyt on asiat kunnossa tosin pientä hienosäätöä tietysti vaaditaan mm. tulokulmissa. Tatran kanssa takaaleikkaukset on ollut hakusessa myös ja siihenpä löysinkin aivan loistavan treenin. Voin todella suositella lämpimästi. Ensin laitoin namilätkän kolmosesteen taakse niin, että ensimmäinen takaaleikkaus onnistui varmasti. Tämän jälkeen vaan reeniä ja reeniä ilman lätkää. Tämä on siitäkin hyvä treeni, että voi harjoitella kahden eritasoisen koiran kanssa. Etna kun ei vielä kovin monimutkaisia kuvioita osaa, joten tätä tehtiin ihan ympäri vain ( 1, 2, 5, 4...)

Tässä hyvä harjoitus!

Etna on ollut Purinalla siis treeneissä mukana kesätauon aijan. Koska ohjattua treeniä ei ollut niin pystyin hyvin ottamaan ipanan mukaan. Etna on kyllä niin innoissaan uudesta harrastuksesta, että nyt on vaan jostain saatava aikaa senkin kanssa treenaamiseen. Etnan kanssa tehdään ihan perus two on two off treeniä, hyppysuoraa, mutkaputkia, muutaman esteen yhdistelmiä ja keppejä.

Tässä siis vielä Tatran viime treenit. Vielä on yhdet treenit ennen kisoja. Saas nähdä kuin meitille käy.

Tässä siis radan yksi haastavimmista pätkistä ja alemmassa videossa koko rata.

Etnan trimmi

Taas on vierähtänyt aikaa hups keikkaa :)

Nyt ajattelin kirjoittaa Etnan trimmin vaihe vaiheelta kuvien kera. Lisäksi olisi agilitykuulumisia oikein urakalla. Mutta aloitetaan siitä trimmistä.

Kasvattajan kanssa pohdittiin, että kun tuo Etna sen pennun menetti, niin nyt olisi hyvää aikaa saada se vika serti tytsylle, jotta valioituis kelpo yksilö. Noh turjakkeesta olisi päästävä eroon ja tilalle loihdittava se kaunis missiaines, joten ei muuta kuin näpit heilumaan ja nypintä alkakoon. Ihanaa, että oman koiran voi tehdä vaiheissa, ettei tarvitse vääntää valmiiksi heti. Saa jaettua urakkaa kivasti, nyt kun on tuo meidän nahkainen Severi kehissä ja aika on aika rajallista.

Aluksi siis nypin noin 2cm levyisen alueen ylälinjaan. Olen tehnyt tätä usein, mutta en ole niin varma sen hyödyistä. Tosin nytkin stiplasin ja vaiheistus meni väärin. Ehkä jonain päivänä teen sen oikein..

tässä on jo alue vähän levinnyt..

Viikon annoin karvan siis olla näin ja seuraavaksi tein suurimman osan nyppimisestä.Vetäsin runkoturkin alas takajalkoineen. Nyt oikeaoppisesti olisi pitänyt leventää noin cm kumpaankin suuntaan tuota ohutta kaistaletta ja levittää aluetta etulapojen kohdalta. Minä kun innoissani pistelin menemään koko rungon niin tämä vaihe jäi nyt kokonaan tekemättä. Noh ehkä sitten ensikerralla.

niska siis pitäisi tehdä kolmessa vaiheessa.

Koiran ollessa kyljellään on helppo nyppiä kyljet ja takajalan linja

Eli itselläni on tapana nyppiä hyvin alas kylkilinja ja mahdollisimman paljon jaloistakin. Joskus jopa Tatralla, joka ei siis enää näyttelyjä kierrä, nypin kaiken pois niin kyljistä kuin jaloistakin. Tosin kaikkien karva ei sitä kestä. Onni on siis karkeakarvainen käppänä :)

tässä siis jalkalinjaa

Eli toisella nypintäkerralla otin rungon ja takajalat lukuunottamatta hännän eteen jäävää osaa. Siihen jätän ympyrän muotoisen pläntin. Tätäkin noudatan aina.. vaan en tiedä onko siitä liiemmin hyötyä.

Tässä takajalan linja on jo otettu esiin ja nypintä jatkuu koiran seisoessa.

Jalka ja hännä päällä oleva pylpyrä.

Tässä jalan nypitty osa.

Ja tällaisella lookilla ollaan siis viikko.

Kolmannessa erässä viimeistellään koira, eli häntä ja hännän edusta nypitään. Päästä nypitään päälaki ja ns. ohimot eli korvan ja silmän välinen osuus. Myös korvat nypitään. Etuosasta nypitään etujalat kyynärpäähän asti ja jos vaan rahkeet riittää niin jalan etuosasta pidemmällekin. Rintakehästä nypitään myös kaikki mahdollinen mikä lähtee. Loput ajetaan koneella. Itse käytän ainoastaan konetta kaulan alueelle, pään viimeistelyyn, peppuun ja mahaan.

Pylpyrä pois ja häntä myös nyppimällä.

Tässä ns. ohimo nypitty

Pää viimeistelty koneella ja saksilla.

Otsatukkahan leikataan saksilla silmäkulmasta nenänpään suuntaisesti niin, että otsatukka muodostaa V:n muodon. Partalinja leikataan korvan suuntaisesti alas viistoon. Tässä kuvassa tosin Etnan korva on ihan väärässä asennossa, joten linjaa ei näe.

Koko runko, jossa jalat viimeisteltynä saksilla, peppu ja häntä koneella.

Tässä siis valmis koiruus uudessa lookissaan :)

Pohjavillaa kannattaa ottaa pois jo hyvissä ajoin niin nypintä helpottuu huomattavasti. Etnallahan ei tuota pohjavillaa juuri ole, mutta olen villannut pariin otteeseen sitä ennen nypinnän aloitusta.

Ei siis trimmauksesta sen enempää. Agi-jutut jäävät odottamaan vielä vähäksi aikaa. Nyt on mentävä.

Treenauksen lumoissa

Nyt kun meillä on HAU:ssa ohjatuista reeneistä kesä tauko ( ja siis myös PurinaOpen käynnissä!!!), niin olen suunnannut Purinalle kummankin ipanan kanssa. Etna aloittelee alkeita ja Tatran kanssa yritetään saada menetetty aika takaisin ja ykkösen kisat startattua piahkoin.

Omatoimitreenin haasteet:

Olen siis niin vatipää, etten keksi mitään hyviä treenejä. Etnan kanssa vielä menee, kun jutut ovat niin helppoja, mutta Tatra.. pelkkiä esteharkkoja kun ei viiti vaan tehä, ne kun nyt on suht reilassa. Ne täytyisi siis olla niitä ohjaustreenejä. Nyt siis tarvittaisiin jotain näkemystä ohjauksesta ja siitä mikä kannattaa missä ja mikä olisi meille paras. NO EN MINÄ SITÄ TIEDÄ! Ei siis auta muuta kun alkaa oikeasti pähkäilemään. Ekat omatoimitreenit menikin sitten ihmetellessä. Etna edistyi hyvin. Treenattiin ekaa kertaa keppejä verkoilla ja tytsy tajus parin kerran jälkeen mistä on kysymys. Vauhtiakin ipanalla on :)

No sitten se Tatra. Itse radan pätkällä palloillessa en yhtään tiennyt mitä teen. Tatra tuli hyvin mukana, mutta treenin tavoitteellisuus oli hukassa. Siinä me hypittiin, tehtiin kiertoja ja sen sellaista, mutta itselle ei kyllä jäänyt mitään käteen. Tokalla viikolla meidän ihana ohjaaja Minna oli mukana ja privaohjauksen parissa tuntui, että jokin aukesi päässä. Lisäksi Minna sanoi, että meillä toimii parheiten edestä ohjaus, takaa ohjauksessa kun Tatran vauhti selkeästi hyytyy. No sehän helpotti kummasti ohjauksen reenaamista, kun tietää miten kanttaa tehdä.

Samalle viikolle napsahti nakki PurinaOpeniin duunariksi. Siinä buffassa oli väliin niin hiljasta, että ehdin seurailemaan kakkosten rataa. Kyllä kisakuume nousee pelkästä kattelusta. Nyt pitäs vaan saada ne kepit kuntoon ja ykkösiin vaan. Se taitaa olla reissu Agrimarkettiin joidenkin muovikepukoiden ostoon, niin voisi treenaa jokapäivä, kun kerran viikkoon reenatessa ei kepit valmistu :(

Olis kyllä nyt haaveena Etnallekin tuo ryhmäpaikka, mutta voipi olla että ilman jää. Täytyy siis terästäytyä tässä omatoimiharjottelussa, jotta Etnakin saa agiuransa käyntiin.

http://helsinginagilityurheilijat.blogspot.fi/

Tuolta voipi lueskella HAU:n kuulumisia ja mahdollisesti reenivinkkejäkin.

Tatra sohvan valtaaja

Tatra aurinkoa ottamassa

OI ihana Vaakkoi 

Vaakkoi

Top 10

Koska viimeaikaisesta kirjoittamisesta on kulunut niin luvattoman kauan niin ajattelin kerätä tähän viimeisen reilun puolen vuoden ajalta ehdottomasti hehkeimmät ja erityisimmät tapahtumat. Ja täten myös ilmoitan ja lupaan että blogi alkaa taas elämään. Jutut tosin saattaa rönsyillä myös vauvoihin ja muuten vaan elämässä askarruttaviin asioihin. Mutta pidemmittä selittelyittä se Top 10.

10. Tatran Marraskuun Epikset raskaana olevan Mamin kanssa

Kaksi nollarataa ja sija 3. Palkinnoksi ruokaa ja lelu, joka hävisi heti. Laittaisin videon jos vaan onnistuis!!!!!! Sellanen meinaan on olemassa :)

9. Etna ensimmäistä kertaa agitreeneissä

HAU:ssa alkoi ohjatusta treenistä joulutauko. Se vähän harmitti aluksi, kun masu kasvaa niin valtaisaa vauhtia ja koskaan ei tiedä milloin pitää reenaus lopettaa. Mutta siis hyvää tässä tauossa oli se, että pystyin ottamaan Etnan mukaan treeneihin. Voi sitä lapsen onnea kun ensiksikin pääsee mukaan ja toiseksikin pääsee tekemään juttuja. Olen aina epäillyt tuon kuopukseni älykkyyttä, mutta ainakaan agilityä se ei tule estämään, sillä tyttö tajusi heti mistä on kysymys. Putki oli sairaan kiva juttu ja ipana kävi jopa putken päältä juoksemassa. Elämän pieniä/suuria iloja on kun näkee oman koiruuden onnellisena :) 

8. Mamma jaksaa vielä..

Vuoden alku oli kyllä aikas hetkessä elämistä. Treeneihin sai todella itseään psyykata olihan kuitenkin raskauden viimeinen kolmannes alkanut. Joka maanantai töistä tultua hetken levättyä starttasin auton Tatran kera ja suuntasin Purinalle. Treeneissä tuli uusia haasteita. Miten selvitä ratatreeneistä ilman että pissaa housuun tai kaatuu omiin jalkoihinsa. Ja eihän se kaatumatta mennytkään. Viikkoja taisi olla peräti 35+ kun menin mukkelis makkelis. Sen jälkeen treenisääntöihin lisättiinkin ettei raskaana olevat saa enää kaatua treeneissä. 

Etna kainalossa

Annapurna pääsiäispupuna

7. Treenitauko ja pikkuveljen odotus

Ja kuin tyhjästä Tatra aloitti taas juoksun. Tuo neljän kuukauden välein juokseminen on hippusen rasittavaa.. noh maaliskuun puoliväli, joten ehkä nyt on sitten aika lopettaa reenaaminen ja siirtyä sovinnolla odottelemaan, että Mami synnyttää sen pikkuveikan. Huono omatunto oli hillitön kun ei enää pystynyt lenkkeilemään lapsukaisten kanssa. Hyvä jos aamulla pääsi metän reunaan pissalle. Hyvää tietysti tässä ajassa oli se, että Mamihan oli kokoajan kotona. Sohvalla makailusta tuli koko perheen uusi harrastus. Etna vietti suurimman osan päivästä Mamin kainalossa ja saikin lempinimekseen kainalokoira. 

Kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa Tatra sai vielä kesätukan.

6. Kotona uusi tulokas

Niin se vaan laskettu aika ylitettiin reilusti ja odotus sen kun jatkui. Lopulta synnytys käynnistettiin ja meillä oli hyvää aikaa vielä lapsukaiset mummolaan hoitoon. Synnytys käynnistettiin siis perjantaina 20.4 ja kalvot puhkaistiin 21.4 klo 15:00 ja pikkuveikka syntyi 22.4 klo 02:34. Tatra ja Etna olivat hoidossa vielä viikon puoleenväliin ja kotiutuivat keskiviikkona. Mutta miten uuteen tulokkaaseen suhtauduttiin?

Etna Mamin tyttö oli niin verisesti loukkaantunut uudesta tulokkaasta, että ei edes tullut Mamia moikkaamaan. Hän ei myöskään katsonut edes minuun päin. Tatra tapansa mukaan haukkui ja kiersi vauvan ympärillä. Tästä päivästä alkaen meillä siis todella muuttui kaikki. Etna menetti kuopuksen paikan ja Tatra, joka on aina pelännyt lapsia, sai ihan ikioman sellaisen. Totuttelu vaatii aikansa ja niin yhteiseloa alettiin vaan harjoittelemaan.

Tässä se on!

5. Etnan astutus

 Koska kaikki aina tuppaa tapahtumaan samaan aikaan niin kävi myös Etnan astutus. Koska meillä on ollut tapana juosta neljän kuukauden välein ja Tatra aloitti juoksunsa taannoin niin juoksunsa aloitti myös Etna. Tarkoitus oli siis astuttaa Etna tästä juoksusta ja niin meillä vieraili sulho Foxx. Vähänhän Etnaa ujostutti ja jännitti koko homma, mutta hienosti nämä ensikertalaiset homman hoitivat. Kahdella lemmen leikillä asia oli hoidettu pois päiväjärjestyksestä ja niin me jäimme odottamaan. 

4. Odotus part 2

Nyt perheessämme oli taas raskaana oleva. Leena käytti Etnan ultrassa ja Etna siis oli kuin olikin tiineenä. Masu kuitenkaan ei kasvanut liiemmin. Odotettavissa oli kolme tai mahdollisesti neljä pentua. Sitähän me jäimme innolla odottelemaan. Leena halusi vielä viime metreillä viedä tytsyn röntgeniin Laszlon luo ja valitettavasti sieltä löytyi vain yksi pentu. Kolmesta tulikin vain yksi :( Noh yksi on parempi kun ei pentua lainkaan.

Raukeaa odotusta

3. Tatran leikkaus

Kyllästyneenä juoksujen vuosittaiseen määrään olin päättänyt jo aikaa sitten leikkauttaa Tatran. Ikinä ei kuitenkaan ollut muka hyvää aikaa ja en vain saanut moista aikaiseksi. Nyt kuitenkin kun meillä oli tässä pitkä treenitauko käynnissä ja Etna oli ns. mammalomalla niin päätin tuumasta toimeen ja varasin ajan Laszlolle leikkaukseen. Niinpä eräs kaunis päivä ajelimme Kirkkonummelle ja puolessa tunnissa Laszlo oli leikkauksen suorittanut ja näin valeraskauksista kärsivä Tatra pääsi vihdoin moisesta kierteestä. Laszlo kysyikin että oliko Tatralla ollut juuri juoksu, ja sanoin että moisesta on jo melkein kolme kuukautta. Kohtu oli ollut erittäin turvoksissa ja viittasi taas siihen valeraskauteen. Onneksi se rumba on nyt ohi ja koira muutamassa viikossa taas ennallaan. 

2. Suru-uutinen

Etna oli viimeisillään ja odottelimme synnytyksen käynnistymistä. Toivomus oli, että synnytys käynnistyisi vasta lakkiaisten jälkeen, jotta saataisiin Etna Leenalle synnyttämään. Kotona kun oli tuon pikkuveljen kanssa Mamin kädet täynnä hommaa. Niin siinä sitten kävi että lakkiaisten jälkeisenä Sunnuntaina Leena tuli hakemaan levottoman Etnan ja yöllä synnytys käynnistyi. Kuitenkin suruksemme synnytys ei edistynyt toivotusti ja Leena lähti Aistiin. Siellä Leena ja päivystävä lääkäri auttoivat velton ja elottoman pennun maailmaan. Pitkän elvytyksen tuloksena pentu haukahti muutaman kerran ja siirtyi enkeliksi pilven reunalle. Menetimme siis ainokaisen :( Tämä kuitenkin oli luonnon valinta ja sitä meidän tulisi kunnioittaa. Liiaksi ihminen on ottanut valtuudet omiin käsiinsä näissäkin asioissa. Uskon että kyllä luonto tietää mitä se tekee. Kyllä Etna varmasti vielä pennut saa ja jos niin ei käy on se luonnon valinta ja kunnioittakaamme sitä. Ikävintä tässä kaikessa oli kuitenkin Etnan suru. Koiruus kun masentui täysin. Ei huvittanut leikki eikä ruoka. Monta viikkoa pikku EePe oli kuin aavekoira. 

1. Elämä jatkuu

Kaikesta huolimatta elämä jatkuu ja niin Etnakin on päässyt taas elämän makuun. Siihen on auttanut pitkät vaunulenkit. Nykyään harrastuksiin kuuluukin yksi n. tunnin mittainen lenkki ja mahdollinen leikkituokio. Mami ottaa vaavin kantoreppuun tai vaunuihin ja sit menoks. Tatra ja Etna ovat esimerkillisesti oppineet kulkemaan siis vaunujen rinnalla ja kunnioittamaan moista menopeliä. Lisäksi olemme Tatran kanssa palanneet agitauolta takaisin treeneihin ja Etna on päässyt toistamiseen treeneihin mukaan. Nyt aloitetaankin oikein kunnon treenikausi kummallekin. Elämän ilo on kun taasen olen saanut takaisin iloiset ja energiset kääsnat.

Juhannus vietettiin mökillä ja sehän oli lapsukaisista varsin ihanaa. Mamista se ei ollut niinkään, kun piti sydän syrjällään olla käärmeiden takia ( yksi kyy listittiin verannalta) YÖK! Mutta nyt siis kesälomaa kohti. On tämä elämää kun Mami on kotona ja voidaan olla vaan kimpassa kaiken aikaa. Joskus paistaa jopa aurinkokin.