Kesäloma jäi päälle

Hups.. tässä on käynyt juuri niin legendaarisesti, että kesäloma jäi päälle ja tänne kirjoittelu on jäänyt. Meillä siis lomailtiin täysin heinäkuu eli koiratkin olivat täysin ilman harrasteita. Heinäkuun alussa käytiin vähän lenkkeilemässä ihan juosten ja olin ajatellut ottaa sen harrastuslistalle mukaan, mutta kesäloman jälkeen on juoksulenkkarit edelleen narikassa..

Meillä siihen lomaan kuului todella paljon lomailu mökillä jossa koirat saivat temmeltää vapaana ja nauttia niin liikunnasta kuin punkeistakin. Koko kesän oli tytöillä Frontlineit niskassa, joten hyvin syöneet punkit olivat harvinaisuus. Tosin muutama niitäkin sattui kohdalle :( yök!

Elokuussa aloitin taas ohjatut treenit Etnan kanssa ja niistä on kyllä jäänyt hyvä maku. Meillä on ihan mahtavat kouluttajat ja on onni olla tuossa treeniporukassa. Treenit on menny niin hyvin, että uskallauduin ihan kisaamaankin asti. Niistä ei ole kyllä hyvä maku jäänyt. HYLyjä toisensa perään. Välillä radoissa on jotain hyvää ja välillä ihan tätyttä sontaa. Etna on nopea ja irtoava tällä hetkellä. Hassua, että juuri nopeus ja irtoaminen ovata olleet minun suurin huoli tämän typyn kohdalla. Noh nämä näytöt mitä kisoissa olen saanut, ei näissä osa-alueissa pitäisi olla mitään ongelmaa. Paljon on ollut kontakteille karkailua ja elokuun kisoissa Purinalla sain toisessa Agiradassa estettyä puomille karkaamisen, mutta näköjään kepit oli yks kaks unohtunut.. Tokalla radalla lentokeinu ja sen seurauksena HYL, joten hylättyjen suoritusten jono rupee olemaan aika pitkä. Välillä vaivun epätoivoon ja päätän lopettaa kisaamisen, mutta sitten taas seuraavassa käänteessä olen ilmoja laittamassa. Luulen, että koska Tatran kanssa kisakokemukset jäivät suhteellisen vähäisiksi, vaikka tulokset olivat erinomaisia, nyt näkyy kokemuksen puute. Eri koira eri haasteet. Ihanaa on se, että kun saan Etnan toimimaan tiedän, että siitä tulee nopeampi kuin Tatrasta ja se antaa paljon odotettavaa tulevaisuuteen :)

Kerta kiellonpäälle, kävimme vielä kokeilemassa pari starttia Epiksissä ja nyt olen viisaampi meidän ongelmsita. Ensimmäinen rata Etnalla menee puihin sikailun takia melko usein ja tähän on syynä vain yli-innokkuus, joka kanavoituu häsläämisenä. Epiksissä ekalla radalla Etna ei juurikaan seurannut mua, vaan painoi aina sille esteelle, jonka näki seuraavaksi. Toinen rata oli jo selkeästi maltillisempi. Etna seurasi ohjausta ja tuloksena oli vitonen kepeiltä. Keppitreeniä oisi siis tiedossa!!! Minulla on vahva epäily, että keppiongelma on minun korvien välissä. Kisoissa teen jotain erilailla varmistellakseni ja tämä näyttäytyy Etnalle jotenkin niin, että hän jättää keppisuorituksen kesken.

Kisaa ja kesää

Nyt on Etnalla oikea kisaputki menossa. Ekat kisat korkattiin Ojangossa. Purina Open korkattiin kahdella startilla tuloksena 2X5 hyppäriltä, sija 5. ja kielto agiradalta, sija 6. Kepit ja hitaus tuottivat hankaluuksia openissa, sillä lämmintä piisasi yli hellerajan. Huomenna nokka kohti Kivikkoa ja I-Hahin kisoja. Siellä olisi kaksi agirataa ja maanantaina taas Purina open. Josko sitä nollaakin rupeis pukkaamaan jossain vaiheessa pukkaamaan. 

Ihanaa kesää ollaan muuten vietetty ja metsälenkkejä tietysti. Etnalla karva alkaa olemaan nyppimiskunnossa. Tänään rapsuttelin pohjavilloja tunnin ja päästä jopa nypin. Ehkä ipana saa kesätukan. Se olisi kyllä hyvin tervetullut, niin ikävää on kattoa toista kuumalla. En oikein tajua miten noiden turkit on niin eri vaiheissa. Ei musta niiden nyppimisten välissä ollut kuin kuukausi, mutta Tatra näyttää vielä ihan siistiltä. Tosin sen turkki onkin niin mahtava. Hitto kun kaikilla vois olla samanlainen karva kuin Tatralla. 

kun sanoo istuu niin kaikki istuu :)

Kisaura korkattu

Tänään siis olimme varsin viileässä säässä availemassa Etnan kisauraa Ojangossa. Neljä tuntia viimassa ja sateessa veti ohjaajan aika kohmeloon ja rupeaman jälkeen painuin suoraan saunaan. Minähän en ollut vielä Etnaa mittauttanut ja ensimmäinen jännitysmomentti oli tuo mittaus. Etna on näyttelyssä mitattu joskus 35cm ja jostain syystä tuo jännitti enemmän kuin itse kisa. Medi-esteitä en missään olosuhteissa haluaisi pienellä koiralla hyppyyttää. No jännitys oli turhaa sillä kahden mittauksen jälkeen tuomari totesi, että selvä mini. Huoh!

Ensimmäinen Agirata oli varsin mukava ja vauhdikas. Mielestäni pahoja kohtia ei radalla ollut kunhan vaan muistaa ottaa sen koiran mukaan.. Kolmos hypyn jälkeen Etna kuitenkin karkasi puomille, hyvin kontaktihakuinen kun on, ja HYLlyhän se siitä tuli. Kepeillekin tuli kielto, kun ipana meni väärin  sisään.. En tiedä miksi kepit kusee näin. No muuten rata oli siisti ja erinomaiset kontaktit Etna teki. Ei siis ole vaikea päätellä mitkä ovat Etnan lempi esteet.

Hyppärille lähdettiin edellinen hylly nollattuna ja hyvällä fiiliksellä. Rata oli helpohkon oloinen. Ainoa ongelma oli meille kepeille vienti, jota voin vain tehdä siltä "helpommalta" puolelta. Onneksi hyppäriltä puuttuu ne kontaktit, niin eipähän ainakaan karkaa niille. Kepit oli radalla kolmas este ja niille tuli tasan sama virhe kuin agiradallakin. Kieltohan se sieltä tuli, mutta hyvin korjasin ja rata meni erittäin loistavasti, kunnes viimeisen hypyn Etna vain päätti jättää hyppäämättä ja juoksi ohi. Tuomari antoi kiellon ja yritin vielä kierrättää Etnan hyppäämään, mutta ei se jaksanut yrittää ja päätin ottaa sen HYLlyn tältäkin radalta. Samapa tuo tuleeko tulokseksi 10 vai HYL. Nollaa siitä ei millään enää tehdä.

Ekoiksi kisoiksi erinomainen suoritus, jos vertaa Tatran ekoja kisoja. Etna oli kokoajan messissä ja eipä juuri häiriintynyt uudesta paikasta, erilaisista esteistä ja tilanteesta. Pystyi keskittymään hälinässä ja on aivan loistava koira.  Jotenkin vain ihastun koiraani uudestaan ja uudestaan. Voiko kaksi HYLlyä lisätä rakkautta koiraan? JOO!

On ihanaa taas päästä kisaamaan ja vielä noin loistavalla koiralla! Reilu vuosi tässä meni ennekuin pääsin taas kisaamaan.

Eka startti

Nyt on sit Etnan eka kisailmo tehty ja Helatorstaina startataan Ojangossa. Kyllä nyt jännittää kovasti. Treenit on menny hyvin, mutta eniten jännitän sitä mittausta. Kaikkien toiveiden mukaan ipanan pitäisi olla mini, mutta mitä jos! No täytyy vaan toivoa, että kaikki menee niin kuin olen ajatellut.

Itsekin ostin uudet kengät ihan agitilyä varten. Kyllä nyt kelpaa juosta :)

Lisäksi ihana Etnan Pentu Helmi ( Nouzer's Rely On Me) on korkannut näyttelykehät onnistuneesti:
ensimmäisessä näyttelyssä vara-serti ja toisessa serti ja VSP. On se hieno tyttö. Ihan kuin äitinsä :)

Uuteen nousuun :)

Sairasloma on lusittu ja Etna oli ensimmäisissä ohjatuissa treeneissä sitten kuuden viikon tauon jälkeen. Tyttö meni todella loistavasti, ohjaajan kunto loppui ja se onkin meidän ainoa ongelma kisaamista ajatellen. Nyt minun on siis vaan lähdettävä lenkkipoluille kuntoa kohottamaan.

Kaiken kaikkiaan tämä kevät on ollut stressaava ja kiireinen. Olen ihmetellyt miten kuitenkin kaikki on mennyt putkeen ja aikaa on riittänyt niin koululle, perheelle ja koirille. Töissäkin olen ollut aikaansaava. Huoh. Nyt kun valmistun, niin varsinainen agilityura alkakoon :) Olen onnellinen ja huojentunut. Nyt myös Tatran Toko urakin saattaa saada nostetta, koska aikaa minulla vapautuu valmistumisen myötä! Tuntuu ihan mahtavalta. Ehkä tämän blogin päivitystahtikin vilkastuu..

Eilen oli myös yksi merkkipäivä muiden joukossa. Etnan lapsukaiset täyttivät tasan vuoden. En voi millään ymmärtää, että siitäkin on jo vuosi. Aika rientää nopesti, joten pitäkää siitä kiinni muuten sen menee ohi.

Tässä pienokaiset tasan vuosi sitten :)

Pienet toukat.

Vähän keppejä

Sairaslomalla

Juuri kuin Etna tuli kisakuntoon ja tasan vuosi on kulunut Tatran äkillisestä eläköitymisestä, Etna alkoi ontua oikeaa takajalkaa tai oikestaan ei varannut sille lainkaan. Tuskan hiki nousi pintaan ja vuoden takaiset muistot palasivat mieliin. Paniikki iski: mulla ei oo kohta yhtään aksakoiraa!
No nivelrikko se ei ainakaan voinut olla ja tassuhaavaa en löytänyt. Viikon odottelin ja aloitin Rimadyl kuurin. Jalka meni parempaan suuntaan, mutta mielenrauhaa en saanut, kun vasta sain eläinlääkärin diagnoosin asiaan. Ristisidevammahan se siinä. Lepoa, Rimadyliä ja lepoa. No onneksi saan Etnan kuntoon, mutta ne kaukan tähtäimessä olleet pääsiäiskisat jäävät nyt väliin :(
No urheilija ei tervettä päivää nää. Niin kait se sitten on. Saanpahan minä aikaa tehdä opinnäytetyötä. Ei treenit tule sotkemaan aikatauluja :)

Talvista menoa

Kesää odotellessa..

Aikalisä

Tämä kevät on ihan kamala. Ei siis koiraelämässä vaan ihan opiskelijaelämässä. Minun siis pitäisi valmistua! Nyt siis väännän opinnäytetyötä, käyn töissä, yritän toimita äitinä, vastuullisena koiranomistajana ja vaimona. On nettisivuprojektia ja firman tilinpäätöstä. Eli aivan liikaa yhden ihmisen tehtäväksi.

Suurin huoli minulla oli Etnan kisakunnon valmistumiseen. Kepit on näyttänyt niin toivottomilta ja treenaamaan on ehtinyt juuri ja juuri kerran viikkoon. Tavoitteena oli pääsiäiskisat ja kuinkas ollakaan mulla on nyt kisavalmis koiranen. Kuin yks kaks Etna aloitti pujottelemaan ilman mitään apuja. On se ihme koira. Nyt se on jo pari viikkoa mennyt radalla kepit ja jopa avokulmasta! Jee olen minä sitten hianon koiran omistaja.

Tatrankin sain nypittyä viime viikonloppuna. Sen kanssa menin kyllä vähän sieltä mistä aita on matalin. Vähän huolimaton trimmi, mutta olkoon. Näissä olosuhteissa sen voin sallia itselleni vai? Pääasia on, että on kaksi käppänän näköistä koiraa taas taloudessa :)

Etna poseeraa

Tatra poseeraa vielä pitkässä karvassaan

Tässä kumpikin jo siisteinä tyttöinä

Lenkille lompsis

Ja hanskat pois ku lumi on kivempaa paljaissa käsissä.

Ja aarteita löytyy..

Valoa tunnelin päässä

Olen ollut tässä syvissä vesissä niiden keppien kanssa. Ja joulun tauon jälkeen oli hippasen vaikeaa motivoida itseään treenaamaan, kun on tuo opinnäytetyö päällä duunin kera ja sitten on tää kotielämä lapsen ja eläintarhan kanssa. Tuli sellainen olo, että matkaa kisakentille on niin reilusti keppien takia, että jättäisikö homman kesken. No pakkasista huolimatta ollaan nyt treenattu ja eilen tapahtui jotain todella ihmeitä: Etna pujotteli 12 keppiä! Miten tämä on mahdollista? No minäpä kerron. 2X2 tekniikkaa hinkanneena ja aina pettyneenä huomasin, että Etna hakee kepeille jostain syystä todella hanakasti, vaikka ei niitä osannutkaan. Suurin ihme tässä on se, että vaikka kuinka olen Etnaa yrittänyt lannistaa keppien suhteen omalla turhautumisella, niin silti se haki radan pätkällä kepeille (tosin kepeillä oli verkot). No siitä hetkestä päätin, että nyt jatketaan keppejä vaan verkoilla ja onnistumisten kautta rennosti hyvällä sykkeellä ja rytmillä. Eilen mentiin hallille ja radan pätkän jälkeen hinkattii keppejä. Yhtään verkkoa en ehtinyt laittaa, kun ipana teki kaikki 12 keppiä <3. No aikamme siinä kokeitiin ja toisojen jälkeen homma katosi hetkeksi, mutta lopputulos oli neljällä verkolla Etna hakee joka kulmasta kepit. Se kestää jopa päällejuoksua. Voin itseasiassa tehdä mitä vaan keppien aikana. Olisiko tämä nyt kiitos tuolle 2x2? Melko varmasti on. Nyt täytyy olla tyytyväinen kaikkeen tuohon työmäärään mitä ollaan tehty. Ei se nopea tapa ollut, mutta saatiin siitä aika monta hyvää puolta mukana, kuten kaikki kulmat ja itsenäinen suorittaminen. Kiitos ja aamen :) Ja nopeasta oppimisesta vastahan me puoli vuotta sitten aloitettiin agility tai tarkemmin ottaen 5 kuulautta sitten.

Brysselissä bongattu mitä lie tarkoittaa.. kakkaa tähän..

Priimaa

Nyt on Etnan suu putsattu ja koko koira kuvattu! Etnalla on ollut varsin haastava hammaskivitilanne. Pentujen jälkeen hampaita on peittänyt varsin messevä hammaskivipeite. Asia ei korjaantunut itsestään, toisin kuin Tatralla aikoinaan. On siis koko syksyn pitänyt poistattaa moska, mutta ei vaan ole saanut aikaiseksi. Lisäksi Tatran nivelrikkodiagnoosin jälkeen olen halunnut kuvauttaa Etnan kyynärpäät varmistukseksi. Onhan näistä niitä jälkeläisiäkin kertynyt. Ja haluan olla varma Etnan kohdalla, ettei agility jää heti nivelten tai luuston takia. Nyt voi hyvillä mielin jatkaa treenaamista. Selkäranka oli priimaa alusta loppuun, lonkat A/A ja kyynärpäät 0/0. Ihanaa!