Kisaura korkattu

Tänään siis olimme varsin viileässä säässä availemassa Etnan kisauraa Ojangossa. Neljä tuntia viimassa ja sateessa veti ohjaajan aika kohmeloon ja rupeaman jälkeen painuin suoraan saunaan. Minähän en ollut vielä Etnaa mittauttanut ja ensimmäinen jännitysmomentti oli tuo mittaus. Etna on näyttelyssä mitattu joskus 35cm ja jostain syystä tuo jännitti enemmän kuin itse kisa. Medi-esteitä en missään olosuhteissa haluaisi pienellä koiralla hyppyyttää. No jännitys oli turhaa sillä kahden mittauksen jälkeen tuomari totesi, että selvä mini. Huoh!

Ensimmäinen Agirata oli varsin mukava ja vauhdikas. Mielestäni pahoja kohtia ei radalla ollut kunhan vaan muistaa ottaa sen koiran mukaan.. Kolmos hypyn jälkeen Etna kuitenkin karkasi puomille, hyvin kontaktihakuinen kun on, ja HYLlyhän se siitä tuli. Kepeillekin tuli kielto, kun ipana meni väärin  sisään.. En tiedä miksi kepit kusee näin. No muuten rata oli siisti ja erinomaiset kontaktit Etna teki. Ei siis ole vaikea päätellä mitkä ovat Etnan lempi esteet.

Hyppärille lähdettiin edellinen hylly nollattuna ja hyvällä fiiliksellä. Rata oli helpohkon oloinen. Ainoa ongelma oli meille kepeille vienti, jota voin vain tehdä siltä "helpommalta" puolelta. Onneksi hyppäriltä puuttuu ne kontaktit, niin eipähän ainakaan karkaa niille. Kepit oli radalla kolmas este ja niille tuli tasan sama virhe kuin agiradallakin. Kieltohan se sieltä tuli, mutta hyvin korjasin ja rata meni erittäin loistavasti, kunnes viimeisen hypyn Etna vain päätti jättää hyppäämättä ja juoksi ohi. Tuomari antoi kiellon ja yritin vielä kierrättää Etnan hyppäämään, mutta ei se jaksanut yrittää ja päätin ottaa sen HYLlyn tältäkin radalta. Samapa tuo tuleeko tulokseksi 10 vai HYL. Nollaa siitä ei millään enää tehdä.

Ekoiksi kisoiksi erinomainen suoritus, jos vertaa Tatran ekoja kisoja. Etna oli kokoajan messissä ja eipä juuri häiriintynyt uudesta paikasta, erilaisista esteistä ja tilanteesta. Pystyi keskittymään hälinässä ja on aivan loistava koira.  Jotenkin vain ihastun koiraani uudestaan ja uudestaan. Voiko kaksi HYLlyä lisätä rakkautta koiraan? JOO!

On ihanaa taas päästä kisaamaan ja vielä noin loistavalla koiralla! Reilu vuosi tässä meni ennekuin pääsin taas kisaamaan.

Eka startti

Nyt on sit Etnan eka kisailmo tehty ja Helatorstaina startataan Ojangossa. Kyllä nyt jännittää kovasti. Treenit on menny hyvin, mutta eniten jännitän sitä mittausta. Kaikkien toiveiden mukaan ipanan pitäisi olla mini, mutta mitä jos! No täytyy vaan toivoa, että kaikki menee niin kuin olen ajatellut.

Itsekin ostin uudet kengät ihan agitilyä varten. Kyllä nyt kelpaa juosta :)

Lisäksi ihana Etnan Pentu Helmi ( Nouzer's Rely On Me) on korkannut näyttelykehät onnistuneesti:
ensimmäisessä näyttelyssä vara-serti ja toisessa serti ja VSP. On se hieno tyttö. Ihan kuin äitinsä :)

Uuteen nousuun :)

Sairasloma on lusittu ja Etna oli ensimmäisissä ohjatuissa treeneissä sitten kuuden viikon tauon jälkeen. Tyttö meni todella loistavasti, ohjaajan kunto loppui ja se onkin meidän ainoa ongelma kisaamista ajatellen. Nyt minun on siis vaan lähdettävä lenkkipoluille kuntoa kohottamaan.

Kaiken kaikkiaan tämä kevät on ollut stressaava ja kiireinen. Olen ihmetellyt miten kuitenkin kaikki on mennyt putkeen ja aikaa on riittänyt niin koululle, perheelle ja koirille. Töissäkin olen ollut aikaansaava. Huoh. Nyt kun valmistun, niin varsinainen agilityura alkakoon :) Olen onnellinen ja huojentunut. Nyt myös Tatran Toko urakin saattaa saada nostetta, koska aikaa minulla vapautuu valmistumisen myötä! Tuntuu ihan mahtavalta. Ehkä tämän blogin päivitystahtikin vilkastuu..

Eilen oli myös yksi merkkipäivä muiden joukossa. Etnan lapsukaiset täyttivät tasan vuoden. En voi millään ymmärtää, että siitäkin on jo vuosi. Aika rientää nopesti, joten pitäkää siitä kiinni muuten sen menee ohi.

Tässä pienokaiset tasan vuosi sitten :)

Pienet toukat.

Vähän keppejä