Minulle on herännyt kysymys, että voiko koira vaan olla liian tyhmä agilityyn. Treenataan, treenataan ja treenataan. Täydellisiä suorituksia satelee ja yht äkkiä kaikki unohtuu: puolmita tullaan kesken veks, ei seurata ohjausta jne. Asiat vaan menevät aivan päälaelleen. Siitä tulee vaan niin kova turhautuminen minulle ja sen jälkeen koiralle. Etna vaan ei ilmeisesti tajua tekemäänsä, eikä ymmärrä mistä palkataan. Sitten minä vielä liian usein palkkaan väärästä toiminnasta, kun hätäilen palkan oikea-aikaisuudesta: loppuun ehtii tulla väärää toimintaa, kun palkka on jo tuloillaan.. :(
No sitten ne kepit. Neljästoista treenikerta ja Etna osasi hakea itsenäisesti neljä keppiä. No siitähän minä innostuin valtavasti ja sehän tavallaan myös osoittaa, että jos joku on onnistunut opettamaan kahdessa viikossa kepit 2x2 metodilla, niin uskottava se on. Etna ei ole välkyimmästä päästä ja itsellekin tämä tapa on uusi, joten en todella odottanutkaan, että meillä asia opeteltaisiin kahdessa viikossa. No tänään siis menimme treenaamaan sen viidennentoista kerran ja kuinka ollakkaa kaikki oli unohtunut. Etna tarjosi ihan mitä sattuu ja onnistumisia oli reilu puolet yrityksistä. Siis tänään tuntui tasan siltä, että ei koira vaan tajua mitä siltä vaaditaan. Miten voi olla mahdollista??? Sama on nyt toistunut renkaan harjoittelussa. Nyt me treenataan rengasta idioottivarmalla tavalla. Renkaan kummassakin päässä on palkkaaja ja namilätkä. Koira saa namin aina renkaasta läpi tultaessa, niin että se tarjoaa sitä itse. Heti kun näyttää siltä, että nyt se tajusi mitä siltä odotetaan, niin vähän ajan päästä ei ole taas mitään hajua siitä mitä pitäisi tehdä. On hippasen vaikeaa puuttua tähän ongelmaan, kun joskus vaan toimii ja sitten taas ei. On vaan niin ikävä koiraa, joka keskittyy ja käyttää niitä hoksottimia. Saa nähdä tuleeko meidän agilityurasta mitään ikinä. Kisaaminen näyttää todella kaukaiselta ja epätodennäköiseltä tällä meiningillä. Epätoivoa ilmassa!
lauantai 24. elokuuta 2013
sunnuntai 11. elokuuta 2013
Kiirettä on pitänyt
Aika
vierähtää niin, ettei ole ehtinyt treenaamaan ja ei myöskään kirjoittamaan. Oli
siis meidän häät tuossa viikko sitten ja sehän lisäsi vettä myllyyn. Kaikki
hääjärjestelyt menivät valitettavasti agilityn ja muidenkin harrasteiden
edelle. Lopputuloksena kuitenkin aivan täydelliset häät ja onnellinen perhe!
Eli
taas keppiasiaa, kun onhan se nyt niin uutta ja ihmeellistä. Nyt on takana noin
kymmenen treenikertaa ja olikohan se niin, että seitsemän kerran jälkeen
aloitin alusta. Täydellisesti en ole Etnaa saaut tajuamaan hommaa, mutta siis
pääsääntöisesti hakee eri kulmista keppivälin. Välillä siis tulee stipluja ja
niitähän aina silloin tällöin tulee. Nyt kuitenkin menemme siitä kolmos-
ja nelosvaiheen välissä. Vielä ei kestä liian suoraa keppiriviä, joten
ajattelin taas vaihteeksi palata taaksepäin. Namipalkkaus on todella vaikeaa ja
se on varmaan osasyy siihen ettemme etene nopeampaa. Palkka tulee helposti
väärästä asiasta, koska se tulee myöhässä. Etna ei löydä namia heti ja jää
etsimään.. Sehän sekoittaa kivasti tuota hoksausprosessia. No päättäväisenä aion
tämän nyt vetää läpi näin, vaikka menisi vuosi :) Sitä kyllä en usko, koska
hyvääkin on tullut aika kivassa vauhdissa. Meillä on myös alla ensimmäiset
ohjatut treenit. Odotuksiin nähden ne menivät hyvin. Kyllä huomaa, ettei
estevarmuus ole vielä hyvää. Itsenäisissä treeneissä sain Etnalle kaksi TÄYDELLISTÄ
A-kontaktia vieläpä erottelutreenin yhteydessä ( putki A:n alla). Vähän tehtiin
hyppytekniikkaakin ja nätiltä näytti hypyt. Keinuun tutustuttiin myös. Paljon
on vielä esteitä opeteltavana, mutta ei se auta kun ottaa asia kerrallaan.
Suurinta nautintoa kuitenkin on katsoa sitä innokkuutta, mikä Etnalla on.
Tatra
on jäänyt nyt vähän taka-alalle ja siitä jos mistä tulee huono omatunto. Eilen
mummo oli hallilla mukana ja ajattelin tehdä muutamia TOKO liikkeitä. No sehän
meni sitten putkeen lähetyksiin ja muutamiin ohjauskuvioihin. Kyllä se vaan
rakastaa aksaa. Harmi vaan ettei kunto kestä :(
Tälle
syksylle olen ajatellut myös Etnan viemistä näyttelyyn. Tuossa syyskuussa olisi
erkkari ja mikä olisi paras paikka kokeilla valioluokkaa, kun erkkari.
Pettymyksiähän se tuo tullessaan.. :) No siis realistisia jos ollaan, niin
erikin on ihan hyvä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)