Viisikko vailla vertaa

Torstai-iltana Etna oli hyvin synnytysvalmiin oloinen. Ulkona käytiin enää jos oli IHAN pakko ja illalla ei enää edes sitä. Petaaminen ja läähättäminen olivat merkillepantavat. Lämpö oli jo aamulla alle 37C, joten olin ihan varma että illalla tai viimeistään yöllä se tapahtuu. Otin Etnan sänkyni viereen pentulaatikon kera ja yritin pilkkiä siinä illanmittaan. Puolen yön jälkeen ajattelin, että on tässä nyt alettava nukkumaan, jotta jos synnytys käynnistyy niin olisi edes muutama nukuttu tunti alla. Yön siinä pyörin ja jännitin unen sekaisena. Havahduin jokaiseen Etnan liikkeeseen ja siitä oli paljon. Koira oli kuin hyrrä: petaili ja vaihtoi paikkaa. 

Severi heräsi tapansa mukaan kymmentä vailla kuusi ja siinä kohtaa tajusin: yö on ohi ja synnytys ei alkanutkaan. Käytin Etnan ulkona ja sen jälkeen tyttö oli kuin viilipytty. Epätoivo valtasi. Pistin Leenalle viestiä, että ei sittenkään mitään. Etna on ihan iisisti. Leena vastasi, että hyvä. Nyt koiran avautumisvaihe oli ohi ja synnytys käynnistyy varmaan parin tunnin päästä. No tässä perheessä jatkettiin aamutoimia rutiininomaisesti. Jari oli töihin lähdössä puolen kahdeksan aikaan ja sanoin että ihan kuin Etna olisi ponnistanut tai ainakin supistus tuli. Jari oli sitä mieltä, että näin jotain omiani. Niin Jari lähti ja minä jäin yksikön kera kotiin. Oven sulkeutumisen jäljestä supistukset alkoivat heti. Siitä alkoikin varsinainen säätö. Etna omaan rauhaan makuuhuoneeseen lapsiportin toisella puolella Severi huusi äidin perään ja Etnan supistukset vaan voimistuivat. Soitin Leenalle: supistukset alkoivat! Leena rauhoitteli ja sanoi, ettei hätää hän on tulossa. Suurin pelkoni oli, että pentu syntyy niin että olen yksin tilanteessa. Lähdin viemään puhelinta lataukseen ja kun palasin Etnan luo niin ensimmäinen pentu oli jo maailmassa toinen jo puoliksi ulkona. Ehdin puhkaista ekan pennun kalvot, kun Leena jo koputtelikin ovella. Riensin avaamaan ovea niin Etna lähti mukaani pentu puoliksi ulkona. Toinen pentu syntyi siis makkarin kynnykselle. Ei kukaan sanonut, että koira voi ihan hyvin kesken synnytyksen lähteä kipittelemään. Itselle kun ei olisi tullut mieleenkään ponnistusvaiheessa lähteä lapsi puoliksi ulkona mihinkään. 

Tilanne saatiin haltuun ja näin kaksi ensimmäistä pentua olivat maailmassa klo 7:57 ensimmäinen tyttö 175g ja klo 8:02 toinen poika 148g. Hienosti Etna otti pennut hoitaakseen ja tunnin lepäilyn jälkeen 8:53 syntyi taas tyttö 198g ja siihen perään klo 8:55 200g poika jolta jäi istukka sisään. Jäimme odottelemaan viimeistä mohikaania maailmaan ja pienen levon jälkeen klo 9:42 syntyi 206g tyttö. Kaikki viisi pentua tulivat ihanan vaivattomasti ja hienosti maailmaan. Etna oli luonteva mamma. Nyt perhe voi hyvin ja pistokokeena kolme pentua punnitsin jo illalla ja painoa on tullut 17-23g eli hyvin menee. 

Tässä on värikäs pentue Nouzer´s R pennut

Tässä Etna neljän pennun kanssa. Viimeistä odotellessa.

Lisää tulee kuvia varmasti kuin ehdin vaan istahtaa koneelle niitä lataamaan.