No sitten ne kepit. Neljästoista treenikerta ja Etna osasi hakea itsenäisesti neljä keppiä. No siitähän minä innostuin valtavasti ja sehän tavallaan myös osoittaa, että jos joku on onnistunut opettamaan kahdessa viikossa kepit 2x2 metodilla, niin uskottava se on. Etna ei ole välkyimmästä päästä ja itsellekin tämä tapa on uusi, joten en todella odottanutkaan, että meillä asia opeteltaisiin kahdessa viikossa. No tänään siis menimme treenaamaan sen viidennentoista kerran ja kuinka ollakkaa kaikki oli unohtunut. Etna tarjosi ihan mitä sattuu ja onnistumisia oli reilu puolet yrityksistä. Siis tänään tuntui tasan siltä, että ei koira vaan tajua mitä siltä vaaditaan. Miten voi olla mahdollista??? Sama on nyt toistunut renkaan harjoittelussa. Nyt me treenataan rengasta idioottivarmalla tavalla. Renkaan kummassakin päässä on palkkaaja ja namilätkä. Koira saa namin aina renkaasta läpi tultaessa, niin että se tarjoaa sitä itse. Heti kun näyttää siltä, että nyt se tajusi mitä siltä odotetaan, niin vähän ajan päästä ei ole taas mitään hajua siitä mitä pitäisi tehdä. On hippasen vaikeaa puuttua tähän ongelmaan, kun joskus vaan toimii ja sitten taas ei. On vaan niin ikävä koiraa, joka keskittyy ja käyttää niitä hoksottimia. Saa nähdä tuleeko meidän agilityurasta mitään ikinä. Kisaaminen näyttää todella kaukaiselta ja epätodennäköiseltä tällä meiningillä. Epätoivoa ilmassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti