Valoa tunnelin päässä

Olen ollut tässä syvissä vesissä niiden keppien kanssa. Ja joulun tauon jälkeen oli hippasen vaikeaa motivoida itseään treenaamaan, kun on tuo opinnäytetyö päällä duunin kera ja sitten on tää kotielämä lapsen ja eläintarhan kanssa. Tuli sellainen olo, että matkaa kisakentille on niin reilusti keppien takia, että jättäisikö homman kesken. No pakkasista huolimatta ollaan nyt treenattu ja eilen tapahtui jotain todella ihmeitä: Etna pujotteli 12 keppiä! Miten tämä on mahdollista? No minäpä kerron. 2X2 tekniikkaa hinkanneena ja aina pettyneenä huomasin, että Etna hakee kepeille jostain syystä todella hanakasti, vaikka ei niitä osannutkaan. Suurin ihme tässä on se, että vaikka kuinka olen Etnaa yrittänyt lannistaa keppien suhteen omalla turhautumisella, niin silti se haki radan pätkällä kepeille (tosin kepeillä oli verkot). No siitä hetkestä päätin, että nyt jatketaan keppejä vaan verkoilla ja onnistumisten kautta rennosti hyvällä sykkeellä ja rytmillä. Eilen mentiin hallille ja radan pätkän jälkeen hinkattii keppejä. Yhtään verkkoa en ehtinyt laittaa, kun ipana teki kaikki 12 keppiä <3. No aikamme siinä kokeitiin ja toisojen jälkeen homma katosi hetkeksi, mutta lopputulos oli neljällä verkolla Etna hakee joka kulmasta kepit. Se kestää jopa päällejuoksua. Voin itseasiassa tehdä mitä vaan keppien aikana. Olisiko tämä nyt kiitos tuolle 2x2? Melko varmasti on. Nyt täytyy olla tyytyväinen kaikkeen tuohon työmäärään mitä ollaan tehty. Ei se nopea tapa ollut, mutta saatiin siitä aika monta hyvää puolta mukana, kuten kaikki kulmat ja itsenäinen suorittaminen. Kiitos ja aamen :) Ja nopeasta oppimisesta vastahan me puoli vuotta sitten aloitettiin agility tai tarkemmin ottaen 5 kuulautta sitten.

Brysselissä bongattu mitä lie tarkoittaa.. kakkaa tähän..