Huono omistaja

Epätoivoa siis ilmassa vieläkin. Välillä tuntuu, että kyllä tämä tästä pikkuhiljaa Etnan kanssa sujuu, mutta sitten tulee taas se seinä vastaan. En enää tiedä monettako kertaa joudun aloittamaan kepit alusta, sillä selkeästi Etna ei tajua mitä siltä vaaditaan, eikä kepit suinkaan ole ainoa este, joka on tuossa jamassa. Lähestulkoon siis kaikki esteet, paitsi perus hypyt. Ohjatuissa treeneissä on selkeästi liian vaikeita harjoituksia meille ja se ei todellakaan motivoi. Jatkuva epäonnistuminen on aivan liikaa minulle ja sitä kautta Etnalle. En enää tiedä mitä tehdä. Jos todella olisi joku ajatus, millä asiat saisin korjattua, niin sehän olisi vain työtä, mutta minullapa ei ole mitään ajatusta siitä miten edetä. Jotenkin pitäisi vaan saada jokin uusi lähestymistapa asioihin. Tehdä asiat aivan toisella tapaa, mutta miten sitä yht äkkiä osaa muuttaa omaa toimintaansa ja vieläpä johdonmukaisesti. HUOH! Tänään oli treeneissä rehellisesti sanottuna sellainen olo, että tässä tämä nyt oli: ei agilityä tälle parivaljakolle. 2x2 treenejä on siis nyt alla 19 kpl ja tänään siis aloitettiin alusta.

Tatran perus käytösongelmat: pärräys kaikessa ja paineistus rapussa raastaa myös hermoja. Nyt ostin sen D.A.P kaulapannan, jotta saisi edes vähän koiraa rauhoittumaan painetilanteissa. Eipä tuosta ole ollut juuri apua. Edelleen on vaikeaa rappuun meno ja ihmisten ohitus. Ehkä se on hivenen rauhallisempi. Mutta siis todellista hyötyä ei siitä ole. Oma ajatus olisi ollut, että kaulapannan keston ajan olisin vahvistanut hyvää ja rauhallista käytöstä, mutta aika vähän on vahvistettavaa. Ja ihan oikeasti ei aina ole aikaa vaan treenata joka tilannetta, kun pitää hoitaa niin montaa asiaa näin perus arkena.

Tää on nyt tätä huono koiranomistaja tilitystä, mutta kyllä välillä tuntuu että ei minusta ole koiran omistajaksi :(

Kunpa koiran ulkoiluttaminen olisi joskus näin helppoa: ei pärräystä ja vetämistä.