Koska meille on Tatran kanssa tullut kuukauden tauko treeneihin juoksujen ja mamman sairastelun takia, päätimme uhmata sääukkoa ja suuntasimme ulkotreeneihin viime lauantai- aamuna. Arktisissa olosuhteissa raahasimme jäiselle ulkokentälle esteitä ihanan talvisen kirpeän viiman iskiessä vasten kasvoja. Aluksi ajattelin että hulluja ollaan koko sakki, mutta kun vihdoin saatiin treenipisteet kohdilleen ja päästiin asiaan, unohtui koko olosuhteet.
Treeniä oli jos jonkinmoista takaa kiertoa, valssia, persjättöä, rengasta ja kontaktia. Onneksi oli kotioloissa Tatran kanssa treenattu kiertoja. Sain ohjaustreenit toimimaan kuin unelma: ei tarvinnut olla epävarma Tatrasta ja pystyin keskittymään itseeni. Ensimmäistä kertaa sain persjätön toimimaan! Lisäksi tehtiin Tatran kanssa eri kulmista putkelle tuloa ja olin niin positiivisesti yllättynyt, kun tauon jälkeen Tatra meni kuin rasvattu. Vauhtia ipanalla on niin paljon että jääkentällä meinasi pariin otteeseen itseltä lähteä jalat alta. Olisi vissiin nastojen paikka. Tuuli hankaloitti sen verran treenejä, että se kaatoi yhden siivekkeen Tatran vieressä. Sen jälkeen Tatran jättö siivekkeen viereen oli haastavaa. Myös tuulinen heiluva rengas arvelutti Tatraa ja treeni epäonnistui täysin. Kepit sujuvat jo ihan näppärästi, tosin verkkojen kanssa. Tatra on saanut jo ihan hyvin rytmiä peliin.
Tässä pari harkkaa:
Tässä pari harkkaa:
Alkuviikko menikin naapurien kääsnoja trimmatessa. Näin Samu ja Toska saivat uudet hivenen kaljuiset lookit. Kolmen tunnin nyppiminen ja viimeistely menee loistavasti kun läppäriltä pistää Friendit pyörimään ja samalla nyppii karvatuppoja. Tässä kuitenkin vähän talviriehaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti