Uudella asenteella

Vuoristoradan kyydissä ollaan oltu jo pidemmän aikaan agility rintamalla. Odotuksia ja pettymyksiä: ihmetyksiä ja kummastuksia on mahtunut treenien lomaan. Onnistumiset ovat olleen hyvin pieniä ja se on turhauttanut todella paljon. Nyt kuitenkin kasasin pääni uudelleen ja otin hieman erilaisen asenteen. Lisäksi olen tajunnut mistä pääsääntöisesti kaikki mättää. Onhan se helppo tehdä koiran kanssa lajia kuin lajia, jos on vaikka perus tottelevaisuus ja Toko alla. Työtunteja pennusta asti paljon ja koira on jo tottunut käyttämään nuppiaan. Tatranhan kanssa olin treenannut tottista kaksi vuotta, ennen kuin aloitimme agilityn. Tatra oppi nopeasti ja kehitys oli jokseenkin loogista ja pahoja taantumia ei tullut. Asiat sujuivat niin sanotusti kuin oppikirjasta. 

No Etnan kanssa en ole tehnyt tätä ennen mitään. Tatra on kouluttanut sen talon tavoille, joten minun ei ole tarvinnut tehdä mitään. Ipana on niin sanotusti vapaan kasvatuksen tuotos ja luonnon lapsi. Nyt kun olemme aloittaneet treenaamaan, on Etnalle kaikki uutta: ei pelkät esteet vaan tapa työskennellä ja yhdessä tekeminen. Ipana ei tajua tarjota mitään toimintaa itse, vaan tapittaa ja tapittaa. Epävarmuus tekemisessä paistaa kilometrien päähän ja hän ei kestä epävarmuuden tuomaa painetta vaan menee toimintakyvyttömäksi. Tästä siis johtuu nämä niin sanotut täydet taantumat. Pari väärää liikettä ja kun palkkaa ei siitä tule niin epävarmuus lamaannuttaa Etnan. On siis oltava mieletöntä hienosäätöä toistojen kanssa. Etna ei siis kestä liikaa toistoja toisin kuin Tatra. Tämä minun on vaan sisäistettävä. Lisäksi minun on muistettava miten vähän tuon koiran kanssa on tehty asioita. Vain treenituntien karttuessa se itseluottamus tekemiseen kasvaa ja minun on yritettävä tukea Etnaa toiminnassa. 

Ja sitten kun kaikkeen tähän lisätään vielä käsittämätön innokkuus tekemiseen, niin saa täydellisen höhelön. Ilo on kuitenkin huomata miten innoissaan Etna on kaikesta pettymyksistäkin huolimatta. Tämä taitaakin olla minulle suurempi koulu kuin Etnalle. Mutta siis niin suuri rakkaus on tuota pakkausta kohtaan, että saan olla onnellinen että omistan tuollaisen ihme höhelön. 

Nyt siis keppitreeniä alla reilut parikymmentä kertaa ja Etna eilen tarjosi epävarmoin ottein kuuden kepin pujottelun. Yritin saada viisi onnistunutta toistoa, mutta ainahan se viimeinen menee mäkeen. Kuitenkin plussalle jäätiin. Lisäksi olen nyt oppinut namipalkkauksen 2x2 metodilla. Nami on heitettävä JOKA kerta, jotta etenemissuunta on itsestä pois päin. Olen vieläkin palannut ihan alkutekijöihin vahvistaakseni eri keppikulmia ja nyt Etna hakee myös "väärältä" puolelta oikean välin. Muutama kerta ollaan tehty ihan koko kepit verkoilla ja uskon että se tekee hyvää epävarmuuteen: saa lihasmuistiin rytmin ja kun lamppu syttyy niin rytmi tulee selkäytimestä. Lisäksi mielestäni 2x2 ja verkot eivät ole ristiriidassa keskenään. Itse olen sitä mieltä että Etna jopa vaatii näiden molempien käyttämistä. Kuitenkin verkoilla saadaan niitä onnistuneita toistoja paljon suhteellisen helpolla. Loppuun vielä video viikon takaa. Tässä siis jo paljon edistystä, sillä jossain välissä Etna meni niin sekaisin  kahdesta neljän kepin yhdistelmästä, että ei enää osannut mitään.